Viscontin suurklassikossa viisi veljestä äiteineen muuttaa köyhästä eteläisestä Italiasta Milanoon töiden ja paremman elämän perässä. Sodanjälkeistä nousukauttaan elävä, nopeasti modernisoituva kaupunki osoittautuu raa’an kilpailun sävyttämäksi ja kylmäksi luokkayhteiskunnaksi, jossa perhe särkyy ja arvot murenevat.

***

Rocco ja hänen veljensä on neorealismin käännekohta ja yksi sen huipputeoksista. Se sijoittuu ajallisesti Antonionin Seikkailun ja Fellinin Ihanan elämän rinnalle luoden omaäänisen yhteiskunnallisen ja psykologisen muotokuvan sodanjälkeisestä Italiasta. Rocco ja hänen veljensä kuvaa yhden perheen traagista hajoamisprosessia, sen jäsenten rimpuilemista heille osoitetussa teollisuuskeskuksen marginaalissa.

Vittorio De Sican suurenmoinen Polkupyörävaras ristivalotti muuatta luokkayhteiskunnan julmaa perustotuutta: alimmaksi poljettujen ainoa mahdollisuus on usein käydä sutena toisen poljetun kimppuun. Rocco ja hänen veljensä lisää merkittäviä näkökohtia tähän kapitalismin perimmäisen rivouden analyysiin.

Teoksen dostojevskiläinen kaari – Roccon ”hyvyys” Simonen ”pahuutta” vastaan on hurjalla tavalla todistusvoimainen, koska se ei synny tyhjiössä, abstraktiksi pelkistettynä sukudraamana, vaan on sekä laajemmin sosiaalinen että historiallinen. ”Voittaja” eli nyrkkeilyssä menestyvä Rocco ja ”häviäjä” eli äärimmäisen nöyryytetty Simone kiertävät molemmat saman luokkayhteiskunnan kehää. Veljeksistä ainoastaan nuorimmainen, Ciro, selviää; hänelle jää ironisen sopeutumisen osa. Yhdessä he ovat eläneet ja kokeneet unelman paremmasta maailmasta ja ihmisarvoisesta elämästä. Sen yllä on vihlovana, vertauskuvallisena kertosäkeenä unelma kotiseudusta.

Kun Rocco 1960-luvun alussa sai Suomessa kaupallisen ensi-iltansa, niin murhakohtaus, Simonen nöyryytyksen syvin alatasanne, leikattiin käsittämättömään muotoon: jaksosta tuli nopean sivalluksen väkivaltaviihdettä. MTV:n esityksessä 1977 kopiota oli niin ikään sensuroitu. Elokuva-arkistossa vuonna 1978 nähty Rocco olikin Viscontin mestariteoksen ensimmäinen varsinainen esitys Suomessa.

– Peter von Baghin tekstistä (helmikuu 1978) lyhentäen ST & VH