KOSTA VIATTOMAIN VERI (1961)

Samson
Ohjaaja
Andrzej Wajda
Henkilöt
Serge Merlin, Alina Janowska, Jan Ciecirski
Maa
Puola
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
117 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
pohjautuu Kazimierz Brandysin romaaniin
Ikäraja

Wajdan ”kirotun mestariteoksen” tipahtaminen kevään paketista oli ohjelmistosuunnittelullinen työtapaturma, joka yleisön pyynnöstä oikaistaan heti suven kärkeen. Kosta viattomain veri siirtää Vanhan Testamentin tarinan holokaustin kontekstiin: Simsonin yliluonnolliset fyysiset voimat kääntyvät Wajdan käsittelyssä henkiseksi vahvuudeksi, kun nuoren juutalaisen alistuminen kohtaloonsa muuttuu taistelutahdoksi.

***

Yön leikkien jälkeen Wajda vuonna 1961 palasi nykyaikaisaiheesta kaikkien aikaisempien elokuviensa puitteisiin – sotaan ja miehitykseen, kärsimyksen, epätoivon ja kohtalonomaisen tuomion teemoihin. Elokuva oli Samson, sovitus Kazimierz Brandysin 40-luvun lopun romaanista, joka laajoin eeppisin kaarin piirtää juutalaisen sivullisen Jakub Goldin kohtalontien sotaa edeltäneestä antisemitista saksalaismiehityksen juutalaisvainojen uhriksi, ja lopulta vastarintaliikkeen marttyyriksi.

Samsonin kääntäminen valkokankaalle osoittautui vaikeaksi tehtäväksi. Ensinnäkin tarkoituksena ei ollut pelkästään kuvittaa tätä eeppistä romaania tai tiettyä historian jaksoa, vaan tehdä Jakub Goldin tarinasta tiivis draama nurkkaan ajetusta ihmisestä. Tässä mielessä käsikirjoituksesta tuli kompromissi ja lisäksi Wajda näki Goldin luonteenpiirteet kirjasta poikkeavalla tavalla: kirjassa hän oli ollut jättiläinen joka ei tuntenut omaa voimaansa, Wajda taas halusi jonkun joka ruumiillistaisi ahdistusta ja tuskaa, joten hän valitsi osaan hentorakenteisen ja hämmentyneen näköisen nuoren ranskalaisen näyttelijän Serge Merlinin.

Sellaisissa elokuvissa kuin Kanal tai Tuhkaa ja timanttia historia nähdään sokeana, anonyyminä voimana, joka pyyhältää läpi elämän ja kylvää tuhoa, kärsimystä ja kuolemaa, mutta syvemmälle tämän koneiston syihin Wajda ei halua tai osaa tunkeutua. Samsonissa Wajda ensimmäistä kertaa yrittää luoda jonkinlaista loogista historiallista kuviota yhteiskunnallisine, poliittisine ja ideologisine valtalinjoineen. Goldin kohtalo on yhtä traaginen ja väistämätön kuin kenen tahansa muun Wajdan sankarin, mutta ensimmäistä kertaa ohjaajamestari toi valokiilaan päähenkilönsä onnettomuuksien poliittiset ja moraaliset taustatekijät. Ainoaa vastusta, ei vain fasismille vaan myös sen uhrien kauhulle ja apatialle, edustavat lähinnä kommunistit, joita Gold tapaa ensin vankilassa, ja jotka myöhemmin pelastavat hänet ja antavat hänelle uskoa elämään sekä vastarintaan.

Wajdan lähestymistavasta tuntuu kuitenkin puuttuvan tarpeellista hienosyisyyttä. Jotkut poliittiset ja sosiologiset tekijät hahmottuvat lähes itsestäänselvinä latteuksina ja niillä on taipumusta jyrätä alleen kaikki muut syy-yhteydet. Samalla monet henkilöhahmot jäävät turhan yksinkertaistetuiksi ja sovinnaisiksi sosiaalisiksi arkkityypeiksi. Paradoksaalista kyllä, Samson tuntuu elokuvana alkavan hengittää vasta silloin, kun Wajda unohtaa olevansa sosiaalisen ja poliittisen determinismin asianajaja ja siirtyy ulkoisen maailman ja sen monisyisten rakenteiden kuvauksesta Jakub Goldin sisäisen maailman tarkasteluun. Nämä jaksot ovat vaikuttavia ja tuovat esiin Wajdan tutut ja häntä todella kiinnostavat teemat. Näyttää varmalta, että hän halusi toteuttaa koko elokuvan näillä linjoilla, sillä hän on sittemmin luonnehtinut Samsonia kuvaukseksi eristyneisyydestä ja ”sivullisuudesta”, eikä kartoitukseksi natsismin yhteiskunnallisista ja poliittisista juurisyistä.

– Bolesław Michałekin (The Cinema of Andrzej Wajda, 1973) mukaan