CHARADE – VAARALLINEN PELI (1963)

Alfred Hitchcockin Vaarallinen romanssi antoi inspiraatiota Pariisiin sijoittuvaan tyylikkääseen jännityskomediaan, jossa Audrey Hepburn ja Cary Grant jäljittävät kadonnutta perintöä, kintereillään kolme kovanaamaista konnaa. Hienon musiikin sävelsi Henry Mancini.

***

Kennedyn murhan jälkeen 1963 Hollywood ei ollut enää entisensä. Studioelokuva poti identiteetti- ja katsojakriisiä: tähdet vanhenivat ja eläköityivät vähitellen ja katsojakunnan demografia painottui nuorisoon. Studioelokuvien kulta-aika hiipui ja elokuvateattereiden vakavaksi kilpailijaksi tuli televisio. Vuosikymmenen loppupuolella nousi Uuden amerikkalaisen elokuvan boomi, jonka rosoinen ote teki selvän pesäeron studiokauden elokuviin. Mies joka ampui Liberty Valancen (Man Who Shot Liberty Valence) kaltainen klassinen western muuntui rujoksi spagettiwesterniksi, väkivaltaa ja paljaan pinnan esittelyä ei ujosteltu. Stanley Donenin Charade tarjosi katsojille viimeiset rippeet perinteisen Hollywoodin kimaltavasta kultakaudesta.

Juuri ennen Charade-elokuvaa Heburn (s. 1929) oli näytellyt Paris When It Sizzles -elokuvassa (Poreilua Pariisissa, 1963), jossa hänen vastaparinaan oli William Holden (s. 1918). Elokuva paljasti karvaasti Hollywoodin identiteettikriisin.

Charade on terävä ja sofistikoitunut elokuva, joka parodioi käsikirjoitustehtailua ja samalla riisuu Hepburnin valkokangaspersoonan vaikutusalttiiksi nuoreksi neidoksi. Hepburn tuntuu nauttivan valkokangaspersoonansa tuhosta. Charadessa on samanaikaisesti jotain lämpimän viatonta ja epätoivoista.

Charade alkaa terhakkaasti murhalla. Lomaillessaan Ranskan Alpeilla Regina Lambert (Audrey Hepburn) tutustuu Peteriin (Cary Grant). Palattuaan kotiin Pariisiin Regina löytää miehensä murhattuna ja aavistaa, että myös hänen henkensä saattaa olla vaarassa. Hätääntynyt Regina hakeutuu Amerikan konsulaattiin, jossa käy ilmi, että Reginan aviomies on elänyt kaksoiselämää ja ollut osallisena mittavaan kultavarkauteen. Hänen rikostoverinsa olettavat vaimon tietävän, minne saalis on piilotettu.

Ohjaaja Stanley Donenin (1924-) pitkällä uralla Charade oli poikkeus. Donen tunnetaan erityisesti musikaaleista Royal Wedding (1951), Funny Face (1957) ja Singin’ in the Rain (1952). Rutinoitunut Donen saa Charaden toimimaan taidokkaasti sekä trillerinä että romanttisena komediana.

Donen teki onnistuneen valinnan palkatessaan tuntemattoman Maurice Binderin suunnittelemaan Charaden huikean alkutekstijakson. Myöhemmin Binder suunnitteli James Bond -elokuvien näyttävät aloitusvisualisoinnit.

– Pasi Nyyssönen 7.2.2019