KAKSI MUSKETTISOTURIA (1964)

Bláznova kronika/Två musketörer
Ohjaaja
Karel Zeman
Henkilöt
Peter Kostaka, Miroslav Holub, Emília Vášáryová
Maa
Tšekkoslovakia
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
82 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Animoitua ja näyteltyä ilmaisua yhdistävistä seikkailuelokuvistaan tunnetun Zemanin hirtehinen satiiri heittää maalaispojan matkakumppaneineen 1600-luvun kolmikymmenvuotisen sodan melskeisiin. Mielikuvitukselliset miljööt ja veijarimainen juoni luovat sadun tuntua tarinaan, joka on kepeytensä lomassa sodanlietsonnan järjettömyyden kritiikki.

***

Karel Zeman on luultavasti ainoa elokuvantekijä maailmassa, jonka hyvällä omallatunnolla voi sanoa vaalivan Georges Mélièsin henkistä perintöä. Ranskalaisen pioneerin tavoin häntä voidaan luonnehtia taikuriksi, joka vähät välittää logiikasta ja teknisistä vaikeuksista. Zeman on taikuri, jonka ainoa pakkomielle on pyrkiä ylittämään itsensä jokaisessa uudessa elokuvassa eikä antaa katsojalle aikaa tottua trikkeihin. Jos hänen maanmiehensä Jiri Trnkan nukke-elokuvissa runous voittaa aina keksimisen, niin Zemanilla runous useimmiten syntyy keksimisestä. Trnka on kertoja, Zeman ilotulittaja, joka ei pelkää sekoittaa mielensä mukaan todellista ja kuvitteellista, kääntää nurin päin ihmisten logiikkaa ja tieteellistä rationalismia, sekoittaa salamielisellä huumorillaan ajan ja tilan käsitteitä.

Zeman aloitti elokuvauransa samoihin aikoihin kuin Trnka ja voitti Cannesin animaatiopalkinnon jo esikoisellaan Vanocni sen (Joulun unelma, 1954), jossa hän liitti yhteen eläviä ihmisiä ja nukkeja. Menetelmä ei ollut millään muotoa uusi – neuvosto-ohjaaja Aleksandr Ptushko oli käyttänyt samaa tekniikkaa jo Uudessa Gulliverissa (1935), mutta Zemanin työ oli teknisesti korkeatasoisempaa. Seuraavina vuosina Zeman jatkoi kokeilujaan mm. Herra Prokouk -sarjassa (1947-59) ja täydessä kukassaan hänen tyllinsä ja tekniikkansa näyttäytyivät ensimmäisen kerran kokoillan elokuvassa Cesta do praveku (Matka esihistoriaan, 1954), jossa hän yhdistää eläviä näyttelijöitä, eläinnukkeja, tieteellisiä piirroksia ja keinotekoisia lavasteita. Elokuvissa Salaisuuksien saari (1957), Paroni Munchhausenin uskomattomat seikkailut (1962) ja Kaksi muskettisoturia (1964) Zeman hioi menetelmänsä mestaruuteen.

Kaksi muskettisoturia on balladin sävyinen kuvaus 30-vuotisen sodan ajalta, lennokas komedia, joka välillä kärjistyy satiiriksi, jopa karikatyyriksi. Päähenkilö on talonpoika Peter, joka otetaan pakolla armeijaan ja joutuu irvokkaisiin seikkailuihin – joko vankilaan tai pitopöytien ääreen aina sen mukaan ovatko voitolla Keisarin vai kreivi Mansfeldin joukot.

Kahdessa muskettisoturissa Zeman käyttää aikaisempaa enemmän puhtaasti näyteltyjä jaksoja, mutta kun kysymys on kantavan idean kuvittamisesta, kuten koko loppujaksossa, hän päästää trikkielokuvan kaikki mahdollisuudet valloilleen. Mukana on kaksoisprojisointeja, taustaprojisioita, piirrettyjä lavasteita ja muita hienouksia. Eikä Zeman pyri kätkemään trikkejään, antamaan niille todellisuuden ulkonäköä, realismia. Päinvastoin hän korostaa piirrettyjä taustoja ja lavastuksia, jotka yhdessä trikkien kanssa antavat elokuvalle sen kokonaissävyn.

Zemanin pääasiallisena innoituksen lähteenä tässä elokuvassa ovat olleet 1600-luvun autenttiset, 30-vuotista sotaa kuvaavat kuparipiirrokset, jotka hän herättää henkiin: eräissä kohtauksissa ihmiset näyttävät astuvan taustapiirroksista esiin. Jopa tyylitelty näyttelijäilmaisu on alistettu elokuvan muodolle. Lopputulos on omalaatuisen kiehtova ja samalla hämmentävä: kuvia historiasta vai tulevaisuudesta, mielikuvituksesta vai todellisuudesta?

– Jean-Loup Passekin (Dossier du cinéma, 1971) ja muiden lähteiden mukaan