Bo Widerbergin vapaamielisimpiin ja kokeilevimpiin teoksiin kuuluva metaelokuva seuraa elokuvaohjaajaa, jonka luova kriisi ja henkilökohtaisen elämän hauraus limittyvät toisiinsa. Fragmentaarisen rakenteen kautta Widerberg kanavoi Cassavetesin ja Fellinin mestariteoksia luodessaan muotokuvan kulttuurisesta murroksesta ja erilaisista ihmissuhteista.