008, MIEHEMME KAIROSSA (1965)

A 008: operazione sterminio/Vår man 088 i Kairo
Ohjaaja
Umberto Lenzi
Henkilöt
Ingrid Schoeller, Alberto Lupo, Dina De Santis
Maa
Italia/Egypti
Ikäraja
K16
Kesto
88 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
English version

Vastoin kuin geneerinen suomalaisnimi antaa olettaa, agentti 008 on itse asiassa pitkänhuiskean saksalaisblondi Ingrid Schoellerin ruumillistama karatetaitoinen ja huulipunakaasulla aseistettu vakoojatar. Umberto Lenzin ensimmäinen eurospy-ohjaus on sekä lokaatioiltaan että asetelmiltaan 007 – rakastettuni -elokuvan edistyksellisempi edeltäjä, jossa naiset vievät ja miehet vikisevät.

***

Huononpuoleisesti englanniksi dubattu lähinnä kai italialainen yleissarja-agenttituotannon tulos, pääosissa kovin puiseva Ingrid Schoeller amerikkalaisena agenttina 008 ja hieman gorillamainen (karvat, älykkyystaso ym.) Alberto Lupo englantilaisena tai venäläisenä (What’s a difference!) agenttina 606. Tapahtumat ainakin osittain on filmattu perin filmaattiselta ja jännittävältä vaikuttavassa Kairossa ja sen pyramidiliepeillä, mutta itse juoni kuten sen luvalla sanoen toteuttamistapakin ovat mielikuvituksetonta sarjalajia. Agenttifilmien ystävät löytävät tällä hetkellä Helsingistä ainakin kolme paljon paremmin tehtyä agenttiopusta.

 Martti Savo: “Agentteja” (Kansan Uutiset 9.4.1967)

Olipas tämä tuskallista lusia läpi. Ohjaaja Umberto Lenzi – tuttu nimi genre-elokuvan ystäville – teki useita vakoojaleffoja 1960-luvulla. Hänen kontribuutionsa lajiin ovat suhteellisen mitättömiä, ja 008 poikkeaa muista lähinnä siinä, että se on joukon huonoin. Budjetti on matala ja älykkyystaso sama kuin lapsille tehdyssä kaapelitelevisio-ohjelmassa. (…) Schoeller on toki kaunotar, mutta vakoojana hän on naurettava ”Mata Barbi”, huonompi kuin kukaan Charlien enkeleistä.

– David Deal (The Eurospy Guide, 2008)

Kuten ylläolevista kootuista solvauksista voi lukea, ei Umberto Lenzin (1931-2017) 008, miehemme Kairossa ole kerännyt kiitosta sen enempää aikalaiskriitikoilta kuin myöhemmiltä genrekonossööreiltäkään. On houkuttelevaa ajatella ärsytyskynnyksen ylittyneen siksi, että lajityyppioletukset on karvaasti petetty: Lenzi on nimittäin tuonut valkokankaille eurospy-aallon (ellei koko historian) ensimmäisen vakoojattaren, jonka tärkeimmät operaatiot tapahtuvat makuukamarin ulkopuolella. Ingrid Schoeller (s. 1942 Kölnissä) on kaikin puolin miehistä turhantärkeyttä uhkaava, vaikuttava ilmestys: pituuttakin on saman verran – 175 senttiä – kuin hänen ongelmalliseksi hujopiksi koetulla etunimikaimallaan ja ”agenttikollegallaan” Hitchcockin Notoriouksessa. Kyseessä on alleviivatusti naispuolinen Bond, jonka salainen ase kätkeytyy huulipunapuikkoon ja jolta karateiskut luonnistuvat leningissä sekä korkokengissä.

Toisin kuin geneerinen suomenkielinen nimi antaa olettaa, 008 on nimenomaan Schoellerin agenttinumero. Hänen aikaansaamattomamman miespartnerinsa (Lupo) numero on 606. United Artists -yhtiö oli Kultasormen jälkimainingeissa ilmoittanut kootusti Italian elokuvateollisuudelle, että 007-numeroa sai käyttää vain heidän levittämänsä ”virallisen” Bond-sarjan yhteydessä. Ero tehtiin selväksi, mutta vaikutteet saattoivat silti virrata myös imitaattoreista takaisin esikuvan suuntaan. Kaksitoista vuotta myöhemmin valmistuneella 007 – rakastettuni -elokuvalla on enemmän yhtymäkohtia Lenzin teokseen kuin Ian Flemingin alkuperäisromaaniin (jonka käytön käsikirjoituksen pohjana oli kirjailija itse kieltänyt): Egypti-miljööt, kahden vakoojan välinen sukupuolten ja kansallisuuksien mittelö – jonka voimasuhteet on Roger Mooren maailmassa luonnollisesti, revanssinomaisesti käännetty takaisin maskuliiniseen maaliin.

 Petteri Kalliomäki 23.7.2021