UPPERSEVEN – UHKAAJA (1966)

Upperseven on huimapäinen valepukuekspertti, joka tekeytyy vapaan maailman vihollisiksi itse valmistamiensa kasvonaamioiden avulla. Pakkaa sekoittaa se, että vastapuolen palveluksessa on hänen oma kaksoisolentonsa! Alberto De Martinon ohjauksessa genreen elimellisesti liittyvät identiteetti- ja doppelgängerleikit kohoavat metakierroksille.

***

Pinnallinen vilkaisu Alberto De Martinon (1929–2015) filmografiaan luo vaikutelman tyypillisestä, muotivirtausten hermolla operoineesta italoduunarista. Peplumeita 1960-luvun puoliväliin, sitten länkkäreitä, vakoilujännäreitä ja yksi sotaelokuva; 1970-luvulla crimeä, gialloa, manaajasploitaatiota ynnä hajalaukaus perseilywesternien suuntaan. Lähempi tarkastelu paljastaa useiden lajityyppien virtuoosin ja eri ainesosien baarimikkomaisen sekoittelijan. Margheritin tavoin De Martinon auteur-olemus ei ole silmiinpistävän ilmeistä eikä helposti määriteltävää sorttia: viime kädessä se on yhtä kuin taito pumpata elokuviin aina ”sitä jotain ekstraa” eli luovaa energiaa, joka kohottaa teokset perusmassan yläpuolelle.

De Martino iski kultasuoneen Richard Harrison -westernillä 100.000 dollari per Ringo, joka oli yli viidellä miljoonalla katsojalla vuoden 1965 neljänneksi suosituin ensi-ilta kotimaassaan (ja nykyisin kappale melko unohdettua kulttuurihistoriaa, vaikka spaghettiaallon kulmakiviin lukeutuukin). Tuoreimpien Bondien katsojaluvut olivat yhtä kaikki moninkertaiset, joten De Martino päätti seuraavaksi kokeilla siipiään agenttileffojen parissa. Pallosalaman doppelgänger-leikit lienevät inspiroineet tarinaa, joka kertoo ainakin nimellisesti nollanolla-universumin ylätasolla operoivasta Uppersevenistä – vakoojasta ja valepukuekspertistä, joka manufakturoi irtopäämäisiä supernaamioita työpajassaan. Parhaissa koukuissa on Lon Chaneyn ja Tod Browningin maskeerausfantasioiden makaabeeria imua – siitäkin huolimatta, ettei De Martino yleensä luota make up -osastonsa kykyihin vaan vaihtaa mieluummin näyttelijää (muttei aina). Bruno Nicolain musiikki sijoittaa yleistunnelman länkkärimäisen viheltelyn ja urbaanin svengin välimaastoon.

Kaikki De Martinon kolmesta eurospy-elokuvasta ovat tavalla tai toisella erityisiä. Upperseveniä seurannut Lady Chaplin ja kultainen skorpioni (1966, nimiosassa Daniela Bianchi) on ”virallisen” 077-sarjan dynaaminen huipentuma ja nykypäivän genretuntijoiden suursuosikki. Operaatio Pikkuveljen eli O.K. Conneryn (1967) näyttelijäkaarti on bondsploitaation toteutunut märkä uni: pääosissa Sean Conneryn pikkuveli Neil sekä Istanbulin Bond-tyttö Bianchi, sivuosissa Lois Maxwell (Miss Moneypenny), Bernard Lee (M), sekä klassisista Bond-pahiksista Pallosalaman Adolfo Celi ja Tri Non Anthony Dawson (joka oli ollut myös ensimmäinen, kasvottomaksi jäänyt valkokangas-Blofeld Istanbulissa)…

– Petteri Kalliomäki 11.8.2021. Krediitit poimittu Kavin englanninkielisen kopion alkuteksteistä.