Slapstick-komediaa, visuaalisia trikkejä, hupaisaa tajunnanvirtaa sekä lukuisia nähtävyyksiä tarjoileva värikkään anarkistinen vauhtiajelu ympäri Pariisia kuvaa 9-vuotiaan, ensi kertaa enonsa luona kaupungissa vierailevan Zazien tapahtumarikasta viikonloppureissua. Vikkelä villikko ehtii aiheuttaa
jos jonkinmoista hämmennystä kaupungissa, joka on metrolakon vuoksi jo valmiiksi eräänlaisessa kaaostilassa liikenneruuhkineen.

***

Elokuvassa Zazie dans le métro Louis Malle otti tehtäväkseen toteut­taa elokuvan keinoin Raymond Queneaun romaanin kielellisen ja kirjallisen huumorin. Romaanin episodit ja vuoropuhelu ovat säilyneet koskemattomina, samalla kun Malle on lisännyt niihin visuaalisen kuvituksen. Malle on korvan­nut Queneaun kieliopilliset vitsit visuaalisilla gageilla sekä ajan ja tilan kanssa leikkivillä elokuvallisilla trikeillä. Lisäksi Zazie on täynnä muiden elokuvien parodioita, viittauksia Mack Sennettin farsseihin, westerniin, Marx-veljeksiin, elokuviin Hiroshima rakastettuni, Ihana elämä, Orfeus, jopa Mallen omaan teokseen Yö kuuluu rakkaudelle samoin ironisia. mukailuja “uuden aallon” tyylistä tai tavasta käyttää klassista musiikkia elokuvassa.

Silti Zazie on enemmän kuin pelkkä tyyliharjoitelma. Ohi romaanin elo­kuva viime kädessä nousee modernin sivilisaation kritiikkinä, ovatpa jotkut kriitikot nähneet siinä vallankumouksellisen surrealismin näytteen. Itse Malle totesi eräässä haastattelussa: “On vaikea olla ihminen länsimaisessa suurkaupungissa vuonna 1960. Yritin antaa kauhistavan kuvan elämästä tällai­sessa nykyaikaisessa suurkaupungissa. Ehkäpä pariisilaiset elokuvan nähdessään haluavat paeta maalle. Omasta puolestani haluaisin lähteä Ranskasta ja mennä jonnekin missä voisin löytää jonkinlaista aihetta toivoon.

“Queneau tuhoaa sisällön muodon kautta”, Malle jatkaa. “Elokuvassa olemme yrittäneet vastaavaa päästäksemme samaan elokuvakerronnan sisäiseen kritiikkiin.” Voi olla että Malle yritti filmata sellaista mikä ei ole filmattavissa. Queneaun romaanin keskeisenä ideana ja polttopisteenä on 10-vuo­tias Zazie-tyttö, joka tulee maalta Pariisiin muutaman päivän vierailulle setänsä luo ja haluaa nähdä ennen kaikkea metron, mutta sen estää parhaillaan käynnissä oleva kuljetustyöläisten lakko. Hän näkee kuitenkin yhtä ja toista ja päästessään vihdoin metroon on niin väsynyt että nukahtaa. Zazie hallit­see ällistyttävän määrän alatyylin sanoja ja kaikkien ympäröivien aikuisten keskellä hän vaikuttaa harvinaisen kypsältä ja tasapainoiselta. Kaikkialla minne hän joutuu, hän saa aikaan hämminkiä ja hävitystä.

Tietysti tämä juonikuvio on yksinkertaisesti vain veruke sarjalle hienoja ja usein hauskoja muunnelmia kielestä ja oikeinkirjoituksesta. Visuaaliset vastineet Queneaun sanaleikeille ovat usein onnistuneita. Teknisesti Zazie on mitä jännittävin elokuva, väriä on käytetty kekseliäästi, erityisen kauniita ovat yökohtaukset. Elokuva etenee vauhdilla joka ei juuri jätä hengähdystaukoja, lavastuksena toimii alituisesti muuttuva maailma sinänsä mis­sä mikään ei ole varmaa, Malle käyttää trikkejä, odottamattomia leikkauksia, kaksoiskopiointeja, hidastuksia ja nopeutuksia ja kasaa sellaisen määrän viitteitä ja yksityiskohtia että kokonaisuus on vaarassa hukkua niihin. Mallelta puuttuu niinikään sellainen täsmällisen ajoituksen taju, joka on välttämätön tämäntyylisen hullun komedian onnistumiselle. Niinpä esimerkiksi kuu­meinen loppukohtaus, jossa muuan yökerho pannaan täydelliseen remonttiin, ei valitettavasti onnistu olemaan kovinkaan hauska.

– Roy Armesin (French Cinema Since 1946, II, 1970) ja muiden lähteiden mukaan