HEIJASTUKSIA KULTAISESSA SILMÄSSÄ (1967)

Reflections in a Golden Eye/Reflexer i ett gyllene öga
Ohjaaja
John Huston
Henkilöt
Marlon Brando, Elizabeth Taylor, Brian Keith
Maa
Yhdysvallat
Tekstitys
suom. tekstit/svenska texter
Kesto
109 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
Carson McCullersin romaanista
Ikäraja

Brando esitti homoseksuaalisuutensa tukahduttavaa pienen sotilastukikohdan upseeria ja Elizabeth Taylor tämän yhtä lailla seksuaalisesti turhautunutta vaimoa John Hustonin ohjaamassa psykologisessa draamassa, jonka erikoisuutta korostaa kultasävytetty värimaailma. Ristiriitaisen vastaanoton saanut elokuva oli Peter von Baghin mukaan kohokohta sekä Brandon että Taylorin uralla.

***

John Hustonin epätasaisen uran muuan yhtenäisimpiä piirteitä on tyylin tietty riuska suoruus. Hän ei välttämättä ole kykenemätön hienouksiin, mutta hän mieluummin esittää kuin vihjaa, ajaa mieluummin suoraan läpi aiheen kuin varovasti kiertelee sitä ensin. Tämä merkitsee että hänen epäonnistumisensa – kuten Raamattu (La Bibbia, 1966) – ovat yllättävän häpeämättömiä ja verhottomia. Mutta hänen miehekäs, kaikki-tai-ei-mitään -lähestymistapansa voi myös toimia yllättävän hyvin monissa muuten hankalissa aiheissa, Nyt Huston on hyökännyt menestyksellisesti Carson McCullersin pienoisromaanin kimppuun ja päässyt siinäkin omilleen.

Itse tarina on tuote ylikuumennutta etelävaltiolaista barokkia. Kaikki tapahtuu sotilastukikohdassa Georgiassa ja jokainen näkösälle putkahtava henkilö on tosiaan hyvin omituinen. Majuri Penderton on piilofetisisti, joka tuntee voittamatonta kaipuuta nuorempien päivien sotilasuransa yksinkertaiseen miehekkääseen toveruuteen ja pakkomielteistä halua erääseen nuoreen sotilaaseen. Vaimo, joka inhoaa häntä, jakaa aikansa naapurin everstin ja kauniin orinsa kesken. Majurin huomion kohteena oleva sotilas puolestaan jakaa aikansa katselemalla hevosia, ratsastelemalla alasti ympäri maaseutua ja käymällä öisin salaa majurin vaimon huoneessa. Paripuoli on myös everstin vaimo (“Yritti leikata nänninsä puutarhasaksilla – pidättekö sitä normaalina?”) kuten hänen filippiiniläinen palvelijansa, jolle juonenkehittelyssä on varsin salaperäinen ja epämääräinen osa.

Etukäteen oli pelättävissä miten ihmeessä tämä kaikki kääntyisi filmiksi. Ja miten Huston kaikista ihmisistä pystyisi sen tekemään, olettaen että se oli tehtävissä? Hän on selvinnyt asiasta jättämällä pois, tai näköjään jättämällä syrjään kaikki vaikeudet. Chapman Mortimerin ja Gladys Hillin käsikirjoitus noudattelee alkuteosta huomattavan uskollisesti ja niin tekee myös Huston. Alkuteoksen mitä ihmeellisimmät keksinnöt on pantu suoraan elokuvaan niin kuin ne olisivat maailman luonnollisimpia asioita. Melkoinen osa elokuvasta on hauskaa, etenkin se mikä liittyy Leonoran, majurin vaimon henkilöön, joka on itse asiassa ainut kohtuullisen terve henkilö koko tarinassa. Eräänlainen alitajuinen irvokkuus leijuu koko yrityksen liepeillä, ikään kuin odottaen tilaisuutta nielaista koko sopan. Näin ei kuitenkaan käy, yksinkertaisesti siksi että Huston ei ole moista huomaavinaankaan.

– John Russell Taylor (Sight & Sound, Spring 1968), krediittitietoja täydennetty 15.6.2011 PN.