LINNUT KUOLEVAT PERUSSA (1968)

Seberg ehti työskennellä kaikkien kolmen aviomiehensä ohjauksessa, ja tuon juonteen räikein saavutus lienee Romain Garyn vihamielisen nihilistinen näky seksuaalipatoutumien piinaamasta masentuneesta Adrianasta. Kulttielokuvan statuksen helposti ansaitseva art house -harhailu kaartuu armottoman paljaaksi kovan budjetin kotivideoksi.

***

Linnut kuolevat Perussa on leimallisesti ohjaajan Romain Garyn hanke, sillä käsikirjoitus perustuu hänen omaan novelliinsa. Romain Gary oli omaa sukuaan Roman Kacew, Vilnassa syntynyt ja Varsovassa kasvanut. Ranskaan vanhempien eron jälkeen muuttanut Gary opiskeli ensin lakia, mutta kouluttautui sitten hävittäjälentäjäksi. Koulutus oli tarpeen, sillä hän taisteli natseja vastaan Englannista. Sodan jälkeen hän työskenteli diplomaattina, kahteen otteeseen Ranskan YK-lähetystön pääsihteerinä ja vuodesta 1956 konsulina Los Angelesissa. Ensimmäinen kolmestakymmenestä romaanista ilmestyi 1945, osa niistä salanimellä Emile Ajar. Elokuvan alallla tunnetuin saavutus oli nyt esillä olevan elokuvan lisäksi osallistuminen käsikirjoitukseen elokuvassa Atlantin valli murtuu (1970).

Tätä taustaa vastaan on ehkä yllätys Garyn ensimmäisen elokuvan painotus seksuaalisuuteen, tarkemmin nymfomaniaan, jota vuonna 1968 luonnehdittiin Helsingin Sanomien elokuva-arvostelussa (HS 29.8.1968) seuraavasti: “Salailevan peitellysti mutta tiettyä kiinnostusta tuntien yleensä puhutaan seksuaalisuuden epänormaaleista ilmentymismuodoista. Niistä ehkä eniten väärinymmärrettyä tarkastelee Roman Gary debyyttiohjauksessaan…” Puhe heijasteli melko suoraan Ranskan omaa elokuvasensuuria, joka piti esityksen aihetta “vaarallisena” mutta päästi sen läpi “poikkeuksellisen taiteellisuuden takia”. Kotomaan kriitikolla Martti Savolla oli tähän sanomista: “Epäilemättä Lintujen taiteellisuus on melko poikkeuksellista. Niin paljon tylsiä elokuvia kuin meille saapuukin…” Elokuvalle määrättiin X-luokitus Yhdysvalloissa sanomalla, että se voisi ajaa naisia itsemurhaan.

Eeva Järvenpää moitti kyseisessä arvostelussaan sitä, että Gary piti nymfomaniaa sairautena, kuin mitä tahansa parannettavaa tautia, ja etenkin sitä, että hän “samalla heittää esiin symboleja ja mystiikkaa kihisevän rekvisiitan: karnevaalinaamiot ja mustat sulat lojuvat rantahietikossa, eksotiikkaa ja seksuaalisuutta uhkuvat esineet ilotalossa ja linnut, jotka viimeisillä voimillaan lentävät rannalle kuolemaan. Korppikotkat, armonlaukaukset ja vihjailevat puheet täydentävät asetelman.”

Lauri Timosen Seberg-elämäkerran mukaan näyttelijätär itse luonnehti elokuvaa: “Pariisissa tätä elokuvaa on kirottu kaikkien aikojen huonoimmaksi ja ylistetty erinomaiseksi taideteokseksi.” Päättelemme siis kyseessä olevan kulttiteoskategorian kandidaatista.

– Jari Sedergren 2019