$ (DOLLARS) (1971)

$/Den perfekta stöten
Ohjaaja
Richard Brooks
Henkilöt
Warren Beatty, Goldie Hawn, Gert Fröbe
Maa
USA
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
121 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Goldie Hawn ja Warren Beatty muodostavat velmuduon, jotka lyövät ylä- ja alapäänsä yhteen päästäkseen kynsiksi mafiosojen ja huumediilerien tallelokeroihin hampurilaisessa pankissa. Urbaaniin EEC-henkeen dipattu, uutta kansainvälisyyttä hohkaava rötöskomedia on täyteläisen tyylipuhdas näyte suoraan heist-elokuvien luuytimestä.

***

Alkuasetelmissa on kaunista yksinkertaisuutta. Hampurilaisen pankin tallelokeroholvista on tullut erilaisten valkokauluskonnien rahanpesukeskus. Joukkoon mahtuu USA:n armeijalta välistävetävä kalustovääpeli, hämärähemmo Las Vegasista, huumediileri ja niin edelleen. Yhteistä näille hahmoille on se, etteivät he voi tehdä rikosilmoitusta mikäli löytävät lokeronsa tyhjinä. Warren Beatty on lipevä amerikkalainen murtohälytinekspertti ja Goldie Hawn pankkivirkailija; yhdessä he toteuttavat hienostuneen monimutkaisen suunnitelman, jossa Beatty suorittaa pankkiryöstön kirkkaassa päivänvalossa tuhansien todistajien silmien edessä. Kukaan ei tajua, mitä tosiasiasiassa on meneillään, ei kukaan muu kuin rikoksen uhrit. Keikka on hyvin poikkeuksellinen sekä valmistelujen että toteutuksensa osalta, ja yhteiskunta voikin huokaista helpotuksesta siitä hyvästä, että ohjaaja-käsikirjoittaja Richard Brooks on valinnut elämänurakseen elokuvat kassakaappien sijaan.

Tarina kehittyy mutkikkaammaksi, niin kuin hyvän caper-elokuvan henkeen kuuluukin: juonitwistit ja kaksoiskäänteet ovat lajityypin sydänasiaa. Brooks – jonka viimeaikaisiin krediitteihin kuuluvat mm. Saalistajat ja Kylmäverisesti – pitää hauskaa elokuvansa rakenteen kanssa. Kokonaisuus toimii samalla tavoin kuin Robert Altmanin elokuvat: Brooks ei koskaan pysähdy selittelemään mitään, ei jää vitkastelemaan tarinan kanssa, ei koskaan tylsistytä meitä luennoilla tai rautalangasta vääntämisellä. Hänen hahmonsa vain syöksyvät eteenpäin, ahneuden ajamina.

Beatty ja Hawn ovat kummallisen viehko pari. Heidän näyttelytyylinsä kohtaavat toisensa oikeissa kulmissa: jokaisen kohtauksen yllä on kahta erilaista tekstuuria, jota myös elokuvan visuaalinen tyyli tukee. Beatty on Clark Gablen kuolemanjälkeisen ajan paras valkokangashuijari. Hän on täynnä lehmänkauppoja, diilejä, salaisuuksia jotka hän haluaa kuiskata sinulle hiljaisessa nurkassa. Hän voi tehdä sinut rikkaaksi tänään ja itsensä huomenna. Beattyssä on näyttelijälle harvinaista narsismia, joka ei ole niinkään itserakkautta kuin rakkautta omaan tyyliin: hän rakastaa ihmisten huijaamista. Kuinka hänen roolihenkilönsä päätyi yhteen Hawnin puhdasta syyllisyydentuntoa suurista silmistään heijastavan hahmon kanssa – tätä seikkaa ei Brooksin elokuvassa juurikaan pysähdytä miettimään. Kaksikko on liian keskittynyt nappamaan miljoonat dollarinsa, markkansa, liiransa ja franginsa. He nauttivat yhdessä työskentelemisestä ja yhteisen päämäärän tiivistämästä toveruudesta samalla tavalla kuin Saalistajien ja Kylmäveristen päähenkilöt. Kaikkien näiden elokuvien päämäärä on laiton, mutta siinähän juuri piilee homman viehätys.

– Roger Ebertin (The Chicago Sun Times, 30.12.1971) ja Tony Mastroiannin (Cleveland Press, 24.12.1971) mukaan