Cassavetesin optimistisimmassa ja romanttisimmassa elokuvassa seurataan keskenään erilaisten yksinäisten muotoutumista erottamattomaksi pariksi. Lukuisia epäonnisia miessuhteita kokenut Minnie Moore (Gena Rowlands) törmää kömpelöön mutta hyväsydämiseen Seymour Moskowitziin (Seymour Cassel), ja sulaa tälle hiljakseen. Intohimoisella roolillaan Rowlands osoitti, ettei ollut uhrannut uraansa perheensä eteen.

***

John Cassavetes on riippumattoman elokuvan pioneereja. Näyttelijätaustaisena menestyjänä (Rosemaryn painajainen, Likainen tusina) hänellä oli mahdollisuus rahoittaa elokuvansa monia muita helpommin. Budjetit eivät olleet suuria. Varjojen tärkeänä rahoittajana oli New York City Radio. Samalla 20 000 dollarin summalla hän rakensi seuraavankin elokuvansa, josta Hollywoodin toimintaperiaatteet olivat vieläkin kauempana. Taiteellinen määräysvalta oli Cassavetesillä itsellään.

Minnien ja Moskowitzin teemana on yksinäisyys ja sen voittaminen toisen ihmisen avulla. Suhteen päätyttyä aviossa olevan (väkivaltaisen) miehen kanssa museon kuraattori, hienostunut, koulutettu ja esiintymiskykyinen Minnie Moore ei enää usko rakkauteen tai merkityksellisiin suhteisiin. Hän tapaa sokkotreffeillä Seymour Moskowitzin, sanavalmiin suunsoittajan, vanhan hipin, joka toimii parkkipaikan valvojana. Moskowitz rakastuu Minnieen ja yrittää epätoivoisesti saada tältä vastarakkautta. Persoonat ovat totaalisen erilaisia, mutta tiettyä kipinää heidän välillään iskee. Juoni osoittaa, että Cassavetes käyttää käsikirjoituksensa pohjana monia Hollywoodin tyypillisiä tilanteita, mutta vitsi on siinä, että hän käsittelee niitä totaalisesti toisin. Siinä hänen erityinen viehätyksensä, vaikka se ei tietenkään tuo onnea suuren maksavan yleisön keskuudessa.

Mikäli genreluokitteluija haluaa käyttää, kyse on screwball-komediasta, jota pidetään yleisesti hauskana ja onnistuneena. Valkokankaalta voi nähdä, kuinka Cassavetesin tyyli suosii softia ja tummasävyisyyttä tavalla, joka usein peittää hauskatkin yksityiskohdat,  äänitys on mono – tyypillinen omalle ajalleen. Silti puheesta saa vaivatta selvää niin valkokankaalla kuin myös dvd-versiossa. ”Vaikka Minnie ja Moskowitz on Cassavetesin komediallisin elokuva, heti ensimmäisistä kuvista lähtien on selvää, kenen käsialasta on kysymys: alati liikkuvan kameran  valppaasti havainnoiva kerronta, näyttelijöiden improvisatorinen ilmaisu sekä spontaanin oloiset, ryöpsähtelevät, täynnä elämää olevat kohtaukset kielivät Cassavetesin jäljittelemättömästä ohjausotteesta. Johdonmukaisemminkin kuin kukaan toinen hän on alistanut kerrontansa näyttelijöiden suorituksille. Koko kameran toiminta on valjastettu tuomaan mahdollisimman rikkaasti esiin kunkin näyttelijän tai oikeammin henkilöhahmon pienimmätkin eleet, ilmeet ja värähtelyt”.

Elokuvassa näyttelevät perheenjäsenet, ystävät (Seymor Cassell, Tim Carey) ja kylänmiehet. Ohjaaja John Cassavetesin vaimo Gena Rowlands esittää Minnietä, ohjaajan äiti Katherine Cassavetes on Seymorin äiti, ohjaajan lanko David Rowlands on pappi ja monet hänen lapsistaan esiintyvät juhlakohtauksessa.

– Jari Sedergren 13.9.2006 (sitaatti ST:n aiemmasta esitteestä, jonka lähteenä Raymonf Carney American Dreaming – The Films of John Cassavetes)