HÄÄT (1973)

Stanisław Wyspiańskin ikoninen, allegorinen näytelmä Venäjän sortovallan viimeisiltä vuosilta muotoutuu Andrzej Wajdan käsittelyssä kiihkeätempoiseksi kinemaattiseksi karuselliksi, johon tiivistyy muiden merkitystensä ohella puolalaisten hääjuhlien syvin olemus: niihin mahtuu koko maailma. Eteeriseksi härmistyvän tripin kruunaa eurooppalaisten vaihtoehtosoundien kuningas Czesław Niemen.

***

Häät perustuu runoilijan, näytelmäkirjailijan ja maalarin Stanisław Wyspiańskin vuonna 1901 kirjoittamaan allegoriseen näytelmään, joka on puolalaisen teatterin suuria teoksia ja jonka jokainen puolalainen osaa suurin piirtein ulkoa. Sen aaveet menneisyydestä eivät jää heille epäselviksi ja jokainen säie näytelmässä, jonka Wajda ja hänen skenaristinsa Andrzej Kijowski ovat sieltä täältä hieman lyhennellen muokanneet käsikirjoitukseksi, sanoo puolalaiselle katsojalle aivan toisenlaisia asioita kuin ulkopuoliselle. Wajda on tiedostanut ongelman:

”Taiteellisessa perinnössämme Häät on kiehtovin näytelmä, mitä koskaan on kirjoitettu puolalaiselle näyttämölle. Sen tietyt piirteet voi ymmärtää vain oman maamme kansalainen. Kuitenkin elokuvallisen aiheen käsittely pystyy tekemään siitä merkityksellisen teoksen myös muille yleisöille. Sosiaalisella tasolla, kuten talonpoikien ja kaupunkilaisten suhteet ja häätapahtuma, näytelmä on selvä kaikille, kuten myös sen visuaalinen muoto: sumu, alkoholin vaikutus ja näille ihmisille tyypilliset pakkomielteet. Kuka tahansa voi myös nauttia niistä koomisista piirteistä, jotka paljastuvat, kun ihmisten toiveet rinnastetaan olemassa olevaan todellisuuteen. Niinpä velvollisuutemme onkin painottaa sitä vastakohtaisuutta, josta Häät nimenomaisesti kertoo, talonpoikien ja kaupunkien intelligentsian välistä näkemyseroa.”

Koko Puolan katkera historia tunkeutuu hääjuhlan keskelle sen jälkeen, kun perinteisen mytologian ”Olkiukko” on kutsuttu mukaan ja juomingit kääntyneet painajaiseksi, jossa osanottajat joutuvat vastatusten menneisyyden haamujen kanssa. Kyyninen lehtimies saa vieraakseen kuningas Sigismundin legendaarisen teräväkielisen hovinarrin; runoilijan luona vierailee muinainen sankari Zawisza, josta hän on aikonut kirjoittaa näytelmän. Sulhasen painajainen palauttaa mieleen vuoden 1848 aateliskapinan, jonka itävaltalaiset kukistivat verisesti talonpoikien käännyttyä kapinallisia vastaan. Kapinan johtaja Szela puolestaan ahdistelee vanhaa talonpoikaa, joka on ollut mukana aatelisten teurastuksessa. Isännän luo saapuu profeetta Wernyhora, joka kehottaa talonpoikia tarttumaan aseisiin ja vapauttamaan Puolan vieraan sorron alta. Kultaisella torvella on määrä puhaltaa merkki hyökkäyksen alkamisesta. Merkkiä ei kuulu, aamu valkenee, aseet putoavat ja alkaa apaattinen, sumuun peittyvä tanssi.

Kuvaajansa ja lavastajansa tuella Wajda on pyrkinyt noudattamaan Wyspiańskin ja muiden ajan maalareiden tyyliä. Kuvallisilta ratkaisuiltaan Häät on rikas, symboliikaltaan vangitseva elokuva. Kerronnassa on musiikinomaista rytmiä, ja vaikka monet yksityiskohdat jäävät avautumatta, elokuva pitää hypnoottisesti otteessaan. Painajaisten hurjat visiot, tanssien vauhdikas liike ja erinomaiset näyttelijäsuoritukset tekevät Häistä kansanperinteen ja historian upean värikkään kirjon.

– Markku Tuulen (Maisema taistelun jälkeen – elokuva uutta Puolaa rakentamassa, 1981) mukaan