ERIKOISRYHMÄ (1975)

Löyhäksi ”Montand-trilogiaksi” niputtuvien maailmanmatkojen jälkeen Costa-Gavrasin tähtäimeen joutui hänen uuden kotimaansa lähimenneisyys ja sen sodanaikainen kollaboraattorimentaliteetti. ”Erikoisryhmät” (sections spéciales) olivat Vichyn Ranskassa muodostettuja erityistuomioistuimia, joiden tehtävänä oli tuomita natseja vastaan taistelleita kommunisteja ja anarkisteja.

***
Kreikkalaissyntyisen Konstantínos ”Kóstas” Gavrásin eli Costa-Gavrasin (Z – hän elää!, 1969; Tunnustus, 1970; Kateissa, 1982) tiivistunnelmainen, poliittinen trilleri Erikoisryhmä eli Section spéciale on kaikkea muuta kuin kuiva oikeussalidraama.

Vichyn hallituksen Ranskassa natsi-Saksan miehityksen aikaan Pariisissa joukko vasemmistoaktivisteja valmistautuu vastarintaliikkeen toimintaan. He murhaavat saksalaisen laivaston upseerin. Tapahtumapaikka on metroasema. Vichyn hallitus ja kansallissosialistit vastaavat: giljotiini käyttöön!

Ongelmaksi muodostuu se, että Ranskan viranomaisilla ei ole aavistustakaan siitä, ketkä oikeastaan ovat vastuussa nuoren upseerin murhasta. Niinpä syntypukeiksi päätetään nostaa joukko kommunisteja, anarkisteja ja vallankumouksellisia aktivisteja. Jos verta ei vuodateta, natsit uhkaavat murhata joukon korkea-arvoisia virkamiehiä, kommunisteja ja juutalaisia, vuodattaa viatonta verta viimeistä pisaraa myöten. Totalitarismin liekit nuolevat inhimillisyyden loppuun…

Costa-Gavras asettaa häpeämättömän poliittisella elokuvallaan kysymyksen, miksi osa ihmisistä – juristeista – suostui palvelemaan natsi-Saksaa. Moni kyllä kieltäytyi yhteistyöstä kansallissosialistien kanssa, mutta osa suostui siihen paremmin kuin helpolla: kaikilla oli omat syynsä. Yksi juristi selittää elokuvassa adolfhitlermäiseen, lyijynpimeään tyyliin, että nämä ihmiset, jotka joutuvat oikeudenkäyntiin, eivät ole mitään: ”he ovat roskaa!” Ihmisen mieli on hämärä kuin fosforin hohde.

Jonkinlainen laskelmoitu kuivuus, ellei peräti aivan kolea, masentavan rigidi tunnelma virtaa Z:n ja Tunnustuksen – kahden lähemmäs mestarillisen elokuvan – tehneen Costa-Gavrasin trillerin verenkierrossa. Tämä kuivankalsea atmosfääri liittyy juuri niihin kankeisiin, konformistisiin laki-ihmisiin ja opportunistisiin kollaboraattoreihin, joita Costa-Gavras säälimättä tällä ihmisen sielun filmimikroskoopillaan kuvaa. Lopputulos on traaginen juridinen farssi. Roger Ebertiä mukaillakseni: miehiä kuoli ja Ranskan laki raiskattiin, ja se kaikki tehtiin noudattamalla asianomaista muodollisuutta.

Costa-Gavrasin elokuva perustuu Hervé Villeré’n kirjaan L’affaire de la Section Spéciale (1973). Costa-Gavras jakoi tästä filmistä parhaan ohjaajan palkinnon vuoden 1975 Cannesin elokuvajuhlilla Michel Brault’n (Les Ordres, 1974) kanssa. Lisäksi merkittäviä ehdokkuuksia Erikoisryhmälle oli parhaan ulkomaisen elokuvan Golden Globe ja U.S. National Board of Reviewin parhaan ulkomaisen elokuvan palkinto. Antti Alanen on huomauttanut, että ”nimi Costa-Gavras on lähes synonyymi poliittiselle trillerille ja älykkäälle sanomaelokuvalle.”

– Joonas Nykänen 4.7.2023