NAISEN PARHAAT VUODET (1974)

A Woman Under the Influence
Ohjaaja
John Cassavetes
Henkilöt
Gena Rowlands, Peter Falk
Maa
USA
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja
K16
Kesto
146 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
esittelee Jimi Rosling

John Cassavetesin tunnetuimmassa elokuvassa nähdään yksi elokuvahistorian vangitsevimmista roolisuorituksista Gena Rowlandsin esittämän perheenäiti Mabelin muodossa. Mabelin elämän intiimeihin hetkiin pureutuva elokuva on intensiivinen kuvaus hajoamisen partaalla keikkuvasta perheestä, jota Mabel pitää yhdessä ja vetää erilleen. JR

***

”Hän ei ole hullu. Hän on erilainen.” Tämä aviomiehen luonnehdinta vaimostaan tiivistää Cassavetesin elokuvan sanoman: Naisen parhaat vuodet ei ole elokuva hulluudesta sanan lääketieteellisessä mielessä, vaan elokuva erilaisuudesta sanan yhteiskunnallisessa mielessä. Aviovaimo, perheenäiti, kotiäiti Mabel Longhetti on ensi näkemältä kuten muutkin naiset, toisin sanoen kiinni roolissaan. Sitten eräänä päivänä, kun hän on täynnä huolta ja odotusta, kun tottumuksen ja hyväksymisen mekanismi ei enää toimi, hänestä tulee erilainen: hän kieltäytyy jatkamasta samaa peliä, kieltäytyy esittämästä totunnaista rooliaan. Häntä siis pidetään hulluna.

Hulluus ei ole mitään muuta kuin tapa, jolla ihmistä katsotaan. Ja kuinka ihminen ottaa vastaan tuon katseen, hyväksyen sen tai ei. Cassavetesin elokuvan ”vaikutuksen alainen nainen” ei äkkiä hyväksykään tapaa, jolla häntä katsotaan aviovaimona, äitinä, miniänä, talon emäntänä ja ”naisena-joka-odottaa-miestään-ja-huolehtii-kodista”. Tällä ”hulluudella” on hyvin kaunis nimi: sen nimi on kapina. Ja tämä kapina puhkeaa kahden pöydän ympärillä tapahtuvan kohtauksen välillä: alun ateria miehen työtoverien seurassa, jonka kuluessa Mabel järkkyy ja lopun paluu ”sairaalasta”, jossa Mabel on ollut ”lepäämässä” ja ”parantunut”. Ikään kuin kaikki muu – etenkin perheympäristö kaikkine taakkoineen, tukahduttavine äiteineen ja poissaolevine isineen – olisi normaalia, tasapainoista, esimerkillistä.

Mutta Naisen parhaat vuodet ei ole yksinomaan elokuva hulluuden ja kapinan häilyvistä eroista: kuten Aviomiehissä Cassavetes jälleen maalaa muotokuvaansa amerikkalaisesta keskiluokasta, mutta tällä kertaa nähtynä perheen ja kodin sisäpuolelta. Jälleen kerran Cassavetsin liikkuva, joustava, etsivä, terävä kamera pelkistää ja riisuu todellisuuden, seuraa hellittämättä henkilöitä siihen pisteeseen asti, että näyttelemisen ja toden, sepitteen ja taiteen käsitteet menettävät merkityksensä. Sekä pitkät kuvajaksot että yksittäiset kuvat kasvoista, käsistä, ihosta päätyvät samaan säälimättömän dokumentaariseen näkemykseen pintaa syvemmistä salaisuuksista, samaan analyysiin kriisitilanteesta, joka räjähtää silmiemme edessä, eikä ole ainoa laatuaan. Naisen parhaat vuodet on ihailtavimpia kuvauksia avioparista ja etenkin naisesta mitä elokuva on meille koskaan antanut – ja samalla se on yksi modernin elokuvan huippuja.

– Guy Braucourt (Ecran 46, Avril 1976)