NAZI LOVE CAMP 27 – HAKARISTI KOHDUSSA (1977)

Kuolemanleirin välttänyt juutalaisnainen Anna Meyer joutuu johtamaan SS-ilotaloa. Turkulaistaustainen Sirpa Lane (1952–1999) löi läpi Ranskassa mutta oli isompi tähti Italiassa. Lanen parhaan näyttelijäsuorituksen tarjoava Nazi Love Camp 27 liikkuu Yöportierin julmilla jäljillä. Eurooppalaisuuden pimeän puolen ansiokas kuvaus kiellettiin Suomessa.

***

Sirpa Lane -nimellä näytellyt turkulaissyntyinen valokuvamalli Sirpa Salo (1952-1999) nousi 1970-luvulla ranskalaisten ja italialaisten elokuvien tähdeksi, jolla ei ollut aktiivivaiheessaan suomalaista yleisöä. Lanen kansainvälinen ura sai toki näkyvyyttä kotimaan mediassa aikakauslehtijuttujen muodossa, mutta edes artikkelien kirjoittajat eivät välttämättä olleet nähneet hänen roolisuorituksiaan. Useimmissa tapauksissa on epäselvää, miksi Lane-elokuvat kiersivät Suomen kaukaa. Suomalainen näyttelijä on mahdollisesti nostanut täkäläisistä levitysoikeuksista pyydettyä hintaa. Toisaalta Lanen tavaramerkiksi vakiintunut raflaava ja makaaberi erotiikka merkitsi sensuuritoimien ja rangaistusveron riskiä.

Huomattavalla pääosasuorituksella varustettu Mario Caianon La svastica nel ventre pysyi näyttelijän muiden elokuvien tavoin poissa Suomen teattereista, mutta ainakin syy on selvä: natsiajan murheellisia äärimmäisyyksiä kuvaava draama juuttui Valtion elokuvatarkastamon täyskieltoon ”raaistavana”, kun Kamras Film Agency yritti maahantuontia 1970-luvun lopulla. Räikeästä kampanjoinnistaan tunnetun levitysyhtiön profiili on saattanut tiukentaa kontrollia. Liliana Cavanin Yöportierin inspiroima kokonaisuus tarjoaa muutakin kuin julmia sensaatioita, mutta Kamras olisi epäilemättä osannut korostaa markkinoinnissaan skandaalimaisia elementtejä.

Sirpa Lanen esittämä juutalainen sankaritar menettää perheenjäsenensä keskitysleirillä mutta selviytyy hengissä SS-upseerin rakastajattarena, joka joutuu emännöimään natsibordellia. Näyttelijän vähäeleisyys sopii kylmän traagiseen päähenkilöön, jolla ei lopulta ole muuta kuin nihilististä kostonhimoa. Lajityypistä toiseen pätevästi liikkuneen Mario Caianon elokuva teki Yhdysvalloissa hiuksianostattavan vaikutuksen New Yorkin Times Squaren ja 42nd Streetin kovaksikeitettyyn yleisöön. Sleazoid Express -julkaisun perustanut fanzine-elokuvajournalismin kärkinimi Bill Landis kirjoitti, että ilman Sirpa Lanen ”uskomatonta karismaa ja kiehtovaa ulkonäköä” elokuvaa olisi vaikea katsoa (Sleazoid Express, Simon & Schuster 2002).

1980-luvulla Markus Selinin Star-Video lienee peruuttanut elokuvan videojulkaisun, joka mainitaan Katso-lehden Videofilmioppaassa, mutta edes kansipaperista ei ole tehty havaintoja. Vaikka videoalalla oli VHS-ajan alkuhämärissä varsin löyhät pelisäännöt, tarkastamon täyskieltoa ei ole tuolloin voitu pitää vanhentuneena. Brittilehdistön videopaniikki, jonka tietyssä vaiheessa silmätikuiksi nostettiin italialaisia keskitysleirielokuvia, on voinut lisätä aihepiiriin liittyvää varovaisuutta. Ainoa kotimaisen VHS-julkaisun saanut Sirpa Lane -elokuva lienee Alfonso Brescian aikuisten avaruusseikkailu Bestia! Venus ja peto, joka saattoi rantautua puolivahingossa: Curly Video -yhtiötä pyörittänyt Visa Mäkinen selvitti allekirjoittaneelle hankkineensa sen osana kymmenen elokuvan pakettia, jonka tärkeimpänä täkynä näyttäytyi italialainen Dustin Hoffman -komedia Alfredon naishuolet.

– Lauri Lehtinen 11.6.2020