Elokuva kuvaa maaltapakoa 1930-luvun Islannissa. Einar asuu isänsä kanssa perheen maatilalla, josta isä ei halua luopua. Einarilla on tärkeä päätös edessään, erityisesti rakastuessaan naapurin Margrétiin. Elokuva oli menestys: ainakin kolmasosa Islannin väestöstä näki sen julkaisuvuonna. Se oli ensimmäinen Icelandic Film Fundin (perustettu 1978) avulla tuotettu elokuva.

***

Islannin elokuvateollisuus on verrattain nuori verrattuna muihin pohjoismaihin. Ensimmäinen kokonaan islantilainen pitkä näytelmäelokuva julkaistiin vasta vuonna 1977, Reynir Oddsonin Morðsaga, joka jäi ohjaajansa ainokaiseksi. Elokuva oli kuitenkin tuottoisa ja kriitikoiden mieleen, ja seuraavana vuonna Reykjavikiin perustettiin maan ensimmäinen elokuvafestivaali. Tämä vuorostaan edesauttoi Islannin oman elokuvasäätiön perustamista vuonna 1979 muiden pohjoismaiden esimerkkiä seuraten, tarkoituksena mahdollistaa valtion turvaamaa taloudellista tukea islantilaisille elokuvantekijöille ja -tuotannolle. 1980-luvun kotimaista elokuvabuumia nimitetään ”islantilaiseksi kevääksi”, jolloin uusi tekijäsukupolvi sai näkyvyyttä elokuvakentällä. 1980- ja 1990-luvuilla valmistui tasaista tahtia noin kolme islantilaista elokuvaa per vuosi ja huippu saavutettiin vuonna 1985, jolloin maassa nähtiin peräti viisi teatterielokuvaensi-iltaa.

Ensimmäinen Islannin elokuvasäätiön rahoituksen turvin valmistunut elokuva oli Ágúst Guðmundssonin Maan lapset (Land og synir, 1980). Intohimoinen cinefiili Guðmundsson (s. 1947) ihaili eurooppalaisia uuden aallon elokuvia ja jätti islannin kielen opiskelun kesken teatteri- ja elokuvainnostuksen takia. Hän muutti Lontooseen 1973 opiskelemaan elokuvantekoa National Film Schoolissa, ja tämän jälkeen hän palasi Islantiin tekemään töitä televisioelokuvien ohjaajana Islannin yleisradioyhtiö RÚV:n (Ríkisútvarpið) palveluksessa. Ennen elokuvasäätiön perustamista RÚV oli käytännössä ainoa keino päästä elokuvatuotannon pariin töihin Islannissa. Hänen läpimurto-ohjauksensa oli koulun luokkaretkestä kertova tunnin mittainen televisionäytelmä Skólaferð, joka valmistui samana vuonna kuin Islannin elokuvasäätiö näki päivänvalon maan parlamentissa 1978. Guðmundsson ryhtyi suunnittelemaan ensimmäistä pitkää teatterielokuvaansa pohjautuen Indriði G. Þorsteinssonin romaaniin ja perusti oman tuotantoyhtiönsä Ísfilmin.

Maan lapset -elokuvan tapahtumat sijoittuvat lama-ajan ravistelemaan Islantiin vuonna 1937. Taloudellisten haasteiden lisäksi yhteiskunnassa oli käynnissä suuria muutoksia, 30-luvulla siirryttiin vähitellen agraariyhteiskunnasta moderniin kaupunkiyhteiskuntaan, muutos elämäntavassa aiheutti uusia paineita maaseudun asukkaille. Elokuvan päähenkilö Einar (Pässit/Hrútar-elokuvasta maailmanmaineeseen noussut Sigurður Sigurjónsson ensimmäisessä roolissaan) hoitaa yhdessä isänsä kanssa maatilaa Pohjois-Islannin syrjäseuduilla. Isän kuoltua poika ei ole enää halukas jatkamaan raskasta maanviljelijän työtä ja päättää muuttaa kaupunkiin paremman toimeentulon toivossa. Naapuritalon kaunis Margaret on ihastunut Einariin ja olisi ilmeisen halukas ryhtymään emännäksi, mutta Einar on tehnyt päätöksensä.

Maan lapset -elokuvan budjetti oli noin 700 000 Islannin kruunua, josta säätiön osuus oli noin viidesosa. Elokuvan kassamenestys tuli yllätyksenä tekijöille, jotka olivat varanneet vain muutaman viikon mittaisen teatterikierroksen. Lisänäytösten saaminen osoittautui luultua haastavammaksi, kun seuraava islantilainen elokuva, osin samankaltaisia teemoja käsittelevä Isän maatila (Óðal feðranna), teki jo tuloaan valkokankaille. Puolessa vuodessa Maan lapset -elokuvan oli nähnyt 80 000 islantilaista eli lähes puolet maan väestöstä. Islantilaiset ovat Euroopan ahkerimpia elokuvissakävijöitä; keskiverto islantilainen käy 4–5 kertaa vuodessa elokuvissa, kun Euroopan keskiarvo on n. 2.

– Steve Gravestockin (A History of Icelandic Film), Walhallan elokuvaesitteen ja muiden lähteiden mukaan Pekka Pihkoluoma 31.10.2024