Susan Seidelmanin debyyttiohjauksen pääosassa on Wren, moderni ajelehtija, joka haluaa päästä osaksi New Yorkin punkskeneä vain huomatakseen, että skenen painopiste on siirtynyt Los Angelesiin. Sinne pyrkii myös Richard Hellin charmikkaasti näyttelemä muusikko Eric. Pienellä budjetilla 16-milliselle filmille kuvatusta elokuvasta tuli indiehitti, yksi punkliikehdinnän virstanpylväistä ja ensimmäinen Cannesin elokuvajuhlille kutsuttu amerikkalainen indie-elokuva.

***

Ennen yhdeksi 80-luvun tunnetuimmista elokuvista noussutta Missä olet Susan? -jättihittiä, jonka pääosassa nähdään juuri maailmanlaajuisen suursuosion kynnyksellä ollut Madonna, Susan Seidelman ohjasi debyyttipitkänään Smithereensin.

Smithereensin pääosassa on Wren, moderni ajelehtija, joka haluaa päästä osaksi New Yorkin punk-sceneä vain huomatakseen, että scenen painopiste on siirtynyt Los Angelesiin. Niinpä hän yrittää epätoivoisesti löytää jonkun, joka rahoittaisi hänen toivioretkensä maan toiselle puolelle. Wren käyttää hyväksi hyväsydämistä Paulia, ja joutuu itse niin ikään Kaliforniaan ja maineeseen halajavan, Richard Hellin valloittavalla charmillaan näyttelemän Ericin hyväksikäyttämäksi. Pian Wren joutuu myös toteamaan, ettei ole ainoa naisystävä, jonka rahat Eric on käärinyt parempaan talteen häipyäkseen omille teilleen.

Seidelman teki Smithereensin pienellä budjetilla ja kuvasi elokuvan 16-milliselle filmille. Tämä mahdollisti kevyen kuvauskaluston myötä kuvaamisen sissitaktiikalla ja pitkälti ilman virallisia kuvauslupia. Elokuvaa kuvattiin oikeilla tapahtumapaikoilla, ja se näyttää Manhattanin sellaisena kuin se vielä aikoinaan oli: rosoisena, vaarallisena ja suhteellisen edullisena. Smithereensistä tuli ensimmäinen amerikkalainen indie-elokuva, joka kutsuttiin Cannesin elokuvajuhlille kisaamaan Kultaisesta palmusta.

– Tapio Riihimäki 2026