Vaikka Fábri oli klassinen elokuvantekijä, hän otti innolla moderneja vaikutteita elokuviinsa. Unkarilaista uutta aaltoa edustava draama on tyylillisesti radikaalin epälineaarinen ja rohkean moderni kuvaus toimittajasta, joka kirjoittaa Neuvostoliiton hyökkäyksestä Unkariin 1956. Kaksikymmentä tuntia hyökkäyksen todistajia haastatelleen toimittajan juttu muuttuu kritiikistä myötäilevän ymmärtäväiseksi.

***

20 tuntia perustuu Ferenc Sántan erinomaiseen reportaasiromaaniin, josta kotimaassaan tuli best seller ja joka viiltävästi toi esiin unkarilaisen kylän vaiheet, ongelmat ja muutokset 20 vuoden aikana. Fábri loi aiheesta elokuvan, joka sekä kotimaassa että ulkomailla herätti suurta huomiota, ja osittain juuri elokuvan ansiosta Sántan teos käännettiin useille kielille. Fábrille, joka kernaasti käyttää tiheitä dramaattisia tilanteita, Unkarin maaseudun yhteiskunnallinen ja taloudellinen jälleenrakennus tarjosi erinomaiset puitteet.

Elokuvan ihmiskohtaloissa on kosolti dramatiikkaa. Neljä ystävystä, joista kukin on aikaisemmin ollut maaton maatyöläinen, saa maauudistuksen myötä omaa maata, mutta historian koetusten ja kärsimysten keskellä heidän kohtalonsa lähtevät hyvin erilaisiin suuntiin. Vuonna 1956 he ottavat yhteen murha sydämissään, sokea väkivalta ja järkevän inhimillinen politiikka iskevät vastakkain hurjissa kohtauksissa. Fábria näyttävät ennen muuta kiinnostavan juuri dramaattiset huippukohdat, jolloin henkilöiden intohimoiset piirteet korostuvat luonteen kehittelyn tai psykologisen motivaation kustannuksella. Silti elokuvan jokainen metri osoittaa kovaa ja vakuuttavaa realismia, ja mitä monisyisimmästä ja ristiriitaisimmasta vyyhdestä joutuu kylään saapuva reportteri kaivamaan esiin kärsimyksen ja itsetutkiskelun kirkastaman totuuden.

20 tuntia on luultavasti Fábrin vaikuttavin ja tasapainoisin teos. Fábri tunsi, ettei mikään klassinen rakenneratkaisu tällä kertaa vastaisi aiheen vaatimuksia ja siksi hän, ensimmäistä kertaa ohjaajauransa aikana, hylkäsi perinteellisen draamamuodon ja tavallisen kronologisen järjestyksen. Kompleksisesta sisällöstä kehkeytyi kompleksinen rakenne: ”20 tuntia yrittää näyttää kokonaisen aikakauden monisyiset yhteydet joidenkin ihmiskohtaloiden kautta noudattaen dialektisen ajattelun ketjua. Oli tutkittava historiallisen kehityksen ristiriidat ja niiden miltei näkymättömät heijastumat ihmiskohtaloissa. Koko tämä aineisto vaati niin muodoin ehdottomasti omaa muotoaan jolla se voitaisiin ilmaista. Se loi omat mahdollisuutensa ja oman logiikkansa.” (Fábri)

Elokuvan johdonmukaisimmin kehitelty hahmo on Antal Págerin esittämä osuuskunnan puheenjohtaja, joka kenties on myös lähimpänä ohjaajan omien näkemysten tulkkia. Tässä Páger on saanut lahjojensa arvoisen osan: László Ránodyn Leivosen (1963) masentuneen, sisäänpäinkääntyneen pikkuporvarin (mistä suorituksesta hänet palkittiin Cannesissa) jälkeen hän nyt esittää ulospäin suuntautunutta, luovaan työhön täysin sydämin antautunutta talonpoikaa, joka saa iloa ja tyydytystä jopa marttyyriudesta.

– István Nemeskürtyn (”Word and Image, History of the Hungarian Cinema”, 1974) ja muiden lähteiden mukaan