SAMBIZANGA (1972)

Ohjaaja
Sarah Maldoror
Henkilöt
Domingos de Oliveira, Elisa Andrade, Jean M'Vondo
Maa
Ranska/Angola
Tekstitys
English subtitles
Kesto
102 min
Teemat
Kopiotieto
DCP
Ikäraja

Angolan itsenäistymisen kynnyksellä Domingos pyrkii agitoimaan ihmisiä vastustamaan kolonialismia. Kun poliisi kaappaa hänet, Maria-vaimon on lähdettävä pienen lapsensa kanssa kauas etsimään miestään. Ällistyttävän debyytin puolidokumentaarinen ote tuo kohtauksiin energiaa ja sivuosissa esiintyvät oikeat itsenäisyystaistelijat autenttisuutta.

***

Poliittisen runoilijan Sarah Maldororin Sambizanga on pieni ihme, Angolan itsenäistymisen kynnyksellä toteutettu vapauden huuto. Lähtökohtana toimivat pääkaupunki Luandassa vuonna 1961 alkaneet levottomuudet, jotka purkautuivat viimein muutama vuosi elokuvan valmistumisen jälkeen vuoden 1974 neilikkavallankumoukseen ja irtautumiseen Portugalin siirtomaavallasta.

Alkukuvat myrskyävistä aallokoista enteilevät konfliktia, vaikka päällä raikuva iloinen laulu viestii angolalaisten elämänilosta. Perheellinen Domingos Xavier jakaa kylässään Luandasta saatuja salaviestejä, jotka kehottavat ihmisiä ryhmittymään salaisiin joukkoihin kolonialismia vastaan. Eräänä yönä poliisi kaappaa Domingosin. Maria-vaimon on lähdettävä pienen lapsensa kanssa pitkän matkan päähän etsimään miestään.

Äärimmäisen harvinainen elokuva on vuosikymmeniä kestäneiden tekijänoikeus- ja lakikiistojen jälkeen restauroitu jälkipolville Martin Scorsesen World Cinema Projectin ansiosta. Maldororin ällistyttävän debyytin puolidokumentaarinen ote viestii raikkaasta tekotavasta. Hahmoja läheltä seuraava käsivarakamera tuo kohtauksiin energiaa ja kiireellisyyttä, sivuosissa esiintyvät oikeat itsenäisyystaistelijat autenttisuutta.

Sambizanga tuo näkyväksi kansalaisten mieltä vaivaavat kysymykset olematta pelkkä poliittinen palopuhe vailla ihmisyyttä: Millaiset ovat miesten, naisten ja lasten tulevaisuudennäkymät maassa, jossa he eivät voi olla vapaita?

– Otto Kylmälä, Sodankylän elokuvajuhlat 2022

Poliittisen vallankumouselokuvan merkkiteos Sambizanga on myös ensimmäinen naisen ohjaama kokopitkä afrikkalainen elokuva. Ranskassa karibialaiselta Guadeloupelta kotoisin oleville vanhemmille syntyneen Sarah Maldororin (1929–2020) synnyinsukunimi oli Ducados. Maldoror-nimen hän valitsi itselleen Comte de Lautréamont’n Les Chants de Maldororin (1869) mukaan. Parikymppisenä Sarah perusti Ranskan ensimmäisen tummaihoisten teatteriryhmän Les Griots’n, ja 1960-luvun alussa hän opiskeli stipendiaattina elokuvaa Moskovassa Mark Donskoin johdolla samaan aikaan ”afrikkalaisen elokuvan isänä” pidetyn Ousmane Sembènen kanssa.

Työskenneltyään Gillo Pontecorvon Taistelun Algeriasta (1966) tuotannossa Sarah Maldoror jatkoi vallankumouselokuvien parissa ja ohjasi Angolassa ensimmäisen lyhytelokuvansa Monangambeee (1968). Maldororin aviomies Mário Pinto de Andrade lukeutui Angolan vapautusliikkeen avainhahmoihin. Pariskunta työsti yhdessä käsikirjoitukset sekä Monangambeeehen että Sambizangaan (1972), jotka perustuivat molemmat angolalaisen kirjailijan José Luandino Vieiran teksteihin. Neljässäkymmenessä päivässä kuvatun Sambizangan monissa rooleissa esiintyy oikeita vapaustaistelijoita. Koska Angolassa ei tuolloin ollut mahdollista kuvata elokuvaa, kuvaukset tehtiin naapurimaa Kongon tasavallassa.

Sarah Maldororille kansainvälisen elokuvayleisön kehuja tärkeämpää oli mahdollisuus tehdä elokuvia afrikkalaisille, ”heille, jotka tietävät millainen Afrikka on, ja heille, jotka eivät tiedä, vaikka luulevat tietävänsä”. Maldoror halusi edistää nimenomaan afrikkalaisten naisten mahdollisuuksia tehdä elokuvia, olla mukana kaikissa elokuvanteon vaiheissa, ja myös saada elokuviaan esille. Hänen tuotantonsa kattaa 42 elokuvaa lyhyistä pitkiin ja dokumenteista näytelmäelokuviin. Sarah Maldoror menehtyi COVID-19-virukseen 90-vuotiaana keväällä 2020.

– Kent Jonesin (The Film Foundation, 9.9.2021) mukaan Suvi Heino 25.4.2023

Restored by Cineteca di Bologna and The Film Foundation’s World Cinema Project at L’Image Retrouvée (Paris) from the 35mm original negatives, in association with Éditions René Chateau and the family of Sarah Maldoror. Funding provided by Hobson/Lucas Family Foundation. This restoration is part of the African Film Heritage Project, an initiative created by The Film Foundation’s World Cinema Project, the FEPACI and UNESCO – in collaboration with Cineteca di Bologna – to help locate, restore and disseminate African cinema.