Cannesin pääpalkinnon voittaneessa elokuvassa tehdastyöläinen Lulù Massa on tehokkuuteen alistunut mallityöläinen, kunnes tehdas alkaa näyttäytyä klaustrofobisena koneistona, jossa ihminen on vain tuotantolinjan mekanismi. Elio Petrin ”vainoharhaisuuden trilogian” toinen osa vie katsojan aistivoimaisesti tehtaan uumeniin, jossa metallin kalkatus, kellon tikitys ja tiukat leikkaukset symboloivat kapitalismin ajallista vallankäyttöä.

***

Elokuva heijastaa Italian ”kuuman syksyn” (1969–70) poliittista liikehdintää ja yhteiskunnallista murrosta, jolloin lakot, tehdasvaltaukset ja opiskelijaliikkeen radikalismi kyseenalaistivat kapitalistisen tuotannon sekä perinteisten instituutioiden legitimiteetin. Se tarkastelee työn ja elämän ristiriitaa, ammattiliittojen ja autonomisten liikkeiden välistä jännitettä sekä sukupolvien ja yhteiskuntaluokkien välisiä kuiluja.

Taiteellisesti tinkimätön elokuva sai aikanaan ristiriitaisen vastaanoton kaikilta poliittisilta suunnilta. Gian Maria Volontén neuroottinen roolisuoritus, Ugo Pirron runollinen käsikirjoitus, Elio Petrin tinkimätön ohjaus, Ruggero Mastroiannin kiivas leikkaus ja Ennio Morriconen jyrisevä musiikki yhdistyvät kuitenkin yhdeksi työväenelokuvan suurista klassikoista.

– Otto Kylmälä 2026