OTTOLAPSI (1975)

Berlinalen pääpalkinnon voittaneessa elokuvassa 40-vuotias Kata haluaisi lapsia, mutta hänen naimisissa oleva rakastajansa ei. Kata tutustuu nuoreen Annaan, jonka ilmestyminen täyttää aukon hänen elämässään. Mészáros kuvaa tehdaskohtauksia runollisella herkkyydellä, ja pääosanesittäjät veistävät kehoillaan koskettavaa kuvausta naiseuden iloista ja suruista.

***

Márta Mészáros on ohjaajien joukossa poikkeus. Sosialistisen kauden peruskertomuksissa esiintyi tavallisimmin sankarillinen (marxilainen) työläinen. Hän omistaa elämänsä maalleen, jonka vahvuutta ja toimintakykyä hän parhaansa mukaan edistää. Lähes aina tämä sankarillisuus jakaantui vain miehille. Márta Mészárosin elokuvissa sen sijaan kuuluu harvinaista kyllä feministinen naisen ääni.

Ottolapsi on unkarilaisen Márta Mészárosin ohjaama draama vuodelta 1975. Se kertoo tarinan Katasta, keski-ikään ehtineestä yksinäisestä tehdastyöläisestä, joka kiinnostuu vammaisten lasten kohtalosta. Koska Katalle aika on koittanut, haluaa hän adoptoida itselleen yhden heistä.

Ongelma on siinä että mies johon Kata on rakastunut on jo kahden lapsen isä, eikä halua yhtään enempää. Kata saa kuitenkin henkistä tukea ystävystyessään Annaan, kapinalliseen teiniin paikallisesta instituutista, joka on orpo. Yhdessä he muodostavat eräänlaisen hiljaisen taisteluparin miesten hallitsemassa ympäristössä.

Ottolapsi on leimallisesti ohjaajan elokuva, mutta kiitosta ansaitsee myös Lajos Koltain loistelias mustavalkokuvaus.

Mészárosin elokuva tuotiin 25. Berliinin elokuvafestivaaleille, missä se sai ensimmäisenä naisohjaajan työnä Kultaisen karhun. Ottolapsi oli myös Unkarin ehdokas Oscar-kisaan, mutta se ei ollut nimitettyjen joukossa. Unkarilaiset elokuvat ovat saaneet parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin kahdesti elokuvilla Mephisto ja Son of Saul.

– Jari Sedergren 2022