Toisen maailmansodan aikana Unkarista lähti Pohjois-Saksaan maattomia talonpoikia töihin parempien palkkojen toivossa. Kun maatilalle saapuu puolalaisia sotavankeja, joutuvat talonpojat todistamaan sodan jännitteen purkautuvan silmiensä edessä. Fábrille tunnusomaisesti pahuuden banaliteetin kuvaus kasvaa unkarilaista kansanluonnetta lyyrisesti tavoittelevaksi suurelokuvaksi.

***

Unkarilaiset on Zoltán Fábrin paras elokuva hänen viimeiseltä, tavattoman tuotteliaalta kaudeltaan, johon kuuluvat Viimeinen lause (1975) ja Viides sinetti (1976). Unkarilaisten tavoin ne molemmat ovat sovituksia kirjallisista alkuteoksista. József Balázsin romaani, johon Unkarilaiset pohjautuu, ei ole mikään suurisuuntainen ja sankarillinen sotaeepos. Sen draama kulkee varsinaisten tapahtumien alla, mutta sen totuuden hetket ovat kaikessa viitteellisyydessään unohtumattomia.

Pastoraalisinfonian tapaan Fábrin elokuva rakentuu neljään liikkeeseen vuodenaikojen mukaan. Ensin on ”Talvi”, joka tuo esiin tarinan traagisen puolen. Kyseessä on tarina muutamista unkarilaisista talonpojista ja heidän vaimoistaan, jotka keskellä sotaa (tapahtuma-aika on noin 1942-43) lähtevät syrjäisestä kylästään työskentelemään saksalaiselle suurtilalle, lähelle Itämerta. Siellä heille maksetaan paremmin ja vaimojen on lupa olla mukana työryhmässä. Ryhmän johtaja András Fábián on rauhallinen ja varsin oppimaton mies, mutta hänellä on luja moraalinen luonne ja hän reagoi avoimesti ympärillään havaitsemiin sota-ajan tapahtumiin.

”Talvi” kuvaa näiden maattomien maatyöläisten tuloa pohjois-Saksaan: he huomaavat sotavankileirin omien asuinparakkiensa vieressä, tiukasti vartioidun ja aidatun alueen. ”Kevät” tuo lisää ahdistavia epäilyjä, kun unkarilaiset näkevät puolalaisia naisia ja lapsia ajettavan parakkeihin, he näkevät myös venäläisiä sotavankeja ja saksalaisen sotilaan, joka tapetaan tämän kieltäydyttyä teloittamasta rivistä jäänyttä vankia. ”Kesä” merkitsee idyllistä välisoittoa, jolloin odotetaan sadonkorjuuta ja käydään läheisessä kaupungissa katsomassa merta ja ostamassa polkupyörä Andrásin kotiinjääneelle pojalle; idylli kuitenkin särkyy kun ryhmä törmää kuolleeseen mieheen etsiessään sateensuojaa. ”Syksy” tapaa heidät kaikki poimimassa perunoita yhdessä sotavankien kanssa. Unkarilaisten ja heidän unkarilaissyntyisen, Saksaan sijoittuneen esimiehensä välillä syntyy riita sellaisista moraalisista kysymyksistä kuin rehellisyys ja inhimillisyys. Ryhmän nuorin jäsen, sairaalloinen maatyöläinen kuolee vieraassa maassa: hautajaisseremonian suorittaa ranskalainen sotavankipappi ja läsnä on myös tilanomistaja, joka on menettänyt samanikäisen pojan sodassa.

”Talvi” pakottaa unkarilaiset jälleen valinnan eteen: on joko jäätävä Saksaan ja otettava vastaan omaa maata (mikä merkitsisi heidän elämänsä ensimmäistä omaa maata) tai palattava kotiin Unkariin niukkojen säästöjen kera. Ryhmä valitsee jälkimmäisen vaihtoehdon, mutta samana iltana kun he saapuvat, ryhmän nuorimmat jäsenet kutsutaan sotapalvelukseen. Seuraavana päivänä he lähtevät rintamalle – András ei koskaan palaa ja vaimo jää muistojensa pariin.

– Variety (24.5.1978)