40 URHOA (1957)

Forty Guns
Ohjaaja
Samuel Fuller
Henkilöt
Barbara Stanwyck, Barry Sullivan, Dean Jagger
Maa
USA
Tekstitys
ei tekstitystä
Ikäraja
K16
Kesto
79 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm

Fullerin elokuvassa Stanwyck näyttelee kovapintaista suurtilallista, joka ohjaa seutua rautaisella otteella ja 40 asesankarinsa armeijalla. Stanwyck rakasti westerniä ja teki niitä myöhemmällä urallaan useampia. Näyttelijänä hän oli ylpeä siitä, että teki itse stunttinsa, kuten mm. pyörremyrskykohtauksen, jossa hänen hevosensa pillastuu.

***

Forty Guns, Samuel Fullerin kolmas lännenelokuva, on ohjaajansa tyylitellyin teos. Sille ovat ominaisia rajut liikesarjat, mielettömät, leikkaavat pelkistykset. Forty Guns on avantgarde-elokuvaa. Jean-Luc Godardin ihastus siihen on ymmärrettävää.

Forty Guns havainnollistaa myös Fullerin militanttia kamerataidetta. Kamera on kivääri, ja hän ampuu (”shooting”). Tämä ajatus esiintyy lisäsymboliikalla höystettynä kohtauksessa, jossa Wes Bonnell on asesepän luona valitsemassa kivääriä. Hän on vaihtanut hehkuvia katseita asesepän tyttären kanssa. Hän purkaa kiväärin tarkastaakseen sen piipun. CinemaScope-valkokankaan täyttää lähikuva kiväärin piipusta sisältäpäin kuvattuna. Öljytyn, kevyesti kiiltävän piipun rihlat kiertyvät kohti suuaukkoa, johon Wes vangitsee tyttären kasvot.

Jessica Drummond on Cochise Countyn karjakuningatar. Koko piirikunnan talous, politiikka ja lainvalvonta on hänen lankojensa ohjailtavissa. Selvittämättömien rikosten takia paikkakunnalle ratsastaa kolme liittovaltion sheriffiä, Bonnellin veljekset Griff, Wes ja Chico. Drummondin imperiumi luhistuu heidän toimintansa seurauksena.

Teoksen työnimi oli ”A Woman with a Whip”, ja se onkin leikattu kuin ruoskaa sivaltamalla. Se kuuluu eroottisen westernin perinteeseen (vrt. Howard Hughesin Lainsuojaton), ja sen läpi jyskyttää tunne mielettömistä luonnonvoimista. Suuressa pyörremyrskykohtauksessa Barbara Stanwyck raahautuu jalastaan pillastuneen hevosen satulaan tarttuneena keskellä riehuvaa tornadoa. Barry Sullivan pelastaa hänet. Teoksessa on eroottisen elokuvan kiihottavimpiin kuuluvia kohtauksia, esim. Stanwyckin ja Sullivanin tutustumisjakso, jossa Sullivan maistelee Stanwyckin viskiä ja Stanwyck tunnustelee Sullivanin revolveria.

Forty Guns oli ensimmäisiä ”end of the West” -elokuvia. Tämä teema tuodaan elokuvassa suorasanaisestikin esiin pariin kertaan. Alkuperäisen kasautumisen vaiheen karjakuninkaiden/-kuningattarien aika on ohi. Myös villin lännen aika on ohi. ”They think I’m a freak”, jotakin tämänkaltaista toteaa Griff Bonnell.

Ilmaisunsa radikaalisuudessa ja pelkistyneisyydessä Forty Guns on sukua 1960-luvun metawesterneille. Niiden joukkoon se ei kuitenkaan kuulu, kuten eivät muutkaan Fullerin lännenelokuvat. Lännenelokuvan muodon ja tyylin asteikko ulottuu naturalismista hyvin pelkistettyyn ilmaisuun. Aidon lännenelokuvan kriteeri on sisäinen. Arvostellessaan 1960-luvun metawesternejä Anthony Mann huomautti, että niistä ”puuttuu aito Lännen henki”. Aidon lännenelokuvan ratkaiseva kriteeri on vilpitön usko legendan elävyyteen. Tältä kannalta Fuller on sittenkin luettava klassisen lännenelokuvan piiriin, vaikka ”fundamentalistit” ovatkin suhtautuneet häneen torjuvasti.

– Antti Alanen 1985, 1992