PRINSESSA (1982)

Adj király katonát!
Ohjaaja
Pál Erdöss
Henkilöt
Erika Ozsda, Andrea Szendrei, Dénes Diczházy
Maa
Unkari
Tekstitys
suom. tekstit
Kesto
110 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Budapestin sittemmin tukahdutetun elokuvafestivaalin pitkäaikainen johtaja György Horváth vieraili 2016 Sodankylässä esittelemässä Pál Erdössin Cannesissa ja Locarnossa palkitun arkirealistisen, karhean koskettavan elokuvan. Hellyttävän myötätuntoisesti Erdöss seuraa maalta aikansa ”reaalisosialistiseen” Budapestiin tulevaa tyttöä, jonka olisi saatava kipeästi töitä, kavereita ja poikaystävä.

***

Prinsessa, esikoiselokuva, joka kuuluu nyt jo tutuksi tulleeseen unkarilaisen dokumenttidraaman suuntaukseen, kohoaa lajin rajoitusten ja teknisten puutteiden yläpuolelle oivaltavan käsikirjoituksensa, taitavan ohjaustyönsä ja ennen kaikkea Erika Ozsdan päätehtävässä tekemän sydäntä riipaisevan osasuorituksen ansiosta.

Hän on 15-vuotias maalaistyttö Jutka, joka tulee kaupunkiin parhaan ystävänsä Zsuzsan kanssa saadakseen työtä tekstiilitehtaalla. Zsuzsa tulee pian raskaaksi mutta ei uskalla kertoa tästä ahdasmielisille vanhemmilleen, ja kun hän käy kotona, tyttövauva esitellään Jutkan lapsena. Sillä välin Jutka itse on menettänyt neitsyytensä sujuvakieliselle sirkusakrobaatille (itse asiassa paljon epäromanttisemmalla tavalla kuin tästä voisi luulla) ja kohdannut Peterin, mukavan kaverin, jonka hän luulee haluavan naida hänet. Hänkin tulee raskaaksi, mutta kun yksi Peterin juopoista ystävistä raiskaa hänet raa’asti hän päättää tehdä abortin. Sitten hän suostuu pitämään huolta ystävänsä vauvasta, ja löytää joksikin aikaa uutta merkitystä elämäänsä.

Hitaan avauksen jälkeen elokuva kehittyy nopeasti mukaansatempaavaksi luonnetutkielmaksi maalaistytöstä, joka yrittää tulla toimeen tuntemattomassa ja usein vihamielisessä ympäristössä. Tarinassa on runsaasti piilevää yhteiskuntakritiikkiä, alkaen poliiseista, jotka ilmestyvät äkkiä baariin tarkastamaan asiakkaiden henkilöllisyystodistuksia: tehtaan ajattelematon työnjohtaja harrastaa seksuaalista ahdistelua; aborttilautakuntaa edustaa neljä kivikasvoista naista. Eräässä elokuvan onnellisista jaksoista Jutka ja Peter menevät elokuviin nauramaan Milos Formanin Vaaleaverikön rakkaudelle, ja jutka on tosiaankin monin tavoin samantapainen kuin Formanin tshekkiläisvalmisteisen elokuvan sankaritar, samalla tapaa naiivi ja optimistinen. Debyytissään pisamakasvoinen, suurisilmäinen Erika Ozsda osoittautuu melkoiseksi löydöksi.

Vahinko, että elokuvan mahdollisuuksia heikentävät tarpeettoman rakeinen mustavalkokuvaus sekä toistuva, häiritsevä kameran surina, mikä osoittaa, että unkarilaisten elokuvantekijöiden on vielä opeteltava suoran äänityksen taito. Teknisistä heikkouksistaan huolimatta elokuva voisi saada hyvän vastaanoton yleispätevän teemansa ja Ozsdan osasuorituksen syvyyden ansiosta.

Elokuvan alkuperäisnimi tarkoittaa kirjaimellisesti ”Kuningas, anna meille sotilas!”, ja se on viittaus lasten leikkiin.

– Variety 2.3.1983, Strat. AA 1989