PEKING-OOPPERAN POJAT (1988)

Qi xiao fu/Painted Faces
Ohjaaja
Alex Law
Henkilöt
Sammo Hung, Lam Ching Ying, Cheng Pei-pei
Maa
Hongkong
Tekstitys
suom. tekstit (E)
Kesto
111 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Ikäraja

Jackie vietti nuoruutensa Kiinan Draama-akatemiassa, jonka lahjakkaimmat oppilaat kiersivät esittelemässä taitojaan koti- ja ulkomailla ”Seven Little Fortunes” -nimisenä kokoonpanona. Peking-oopperan pojissa Chanin opiskelutoveri ja omaehtoinen supertähti Sammo Hung pääsee näyttelemään koulun maineikasta johtajaa mestari Yuta.

***

Jackie Chan kertoo omaelämäkerrassaan Never Grow Up (Simon & Schuster, 2018) muistelevansa ”ristiriitaisin tuntein” kymmentä nuoruusvuottaan CDA:n eli hongkongilaisen China Drama Academy -opiston kasvattina. Tavalliset oppiaineet jäivät taka-alalle akrobaattisia Peking-oopperatähtiä kouluttaneessa poikien sisäoppilaitoksessa, jossa elämää määrittivät karut olot, fyysinen ponnistelu ja ankarat rangaistukset. Kung fu -harjoitukset alkoivat viideltä aamulla ja jatkuivat puolille päivin. Chan ei nähnyt ulkomaille muuttaneita vanhempiaan juuri koskaan, ja kertoo muodostaneensa heihin henkisen etäisyyden päästäkseen irti ikävöinnistä.

Elokuva Peking-oopperan pojat käynnistyy 1. joulukuuta 1962. Draamaopiston toimistolle saapuu rouva Chan, joka on muuttamassa Australiaan puolisonsa luokse. Sammo-niminen oppilas saa toimia sijaisopettajana, kun koulumestari Yu Jim-yuan tekee sopimuksen uuden yhdeksänvuotiaan oppilaan, normaalikouluun liian villin Chan Kong-sangin kymmenen vuoden koulutuksesta. Nykymaailma tuntee nämä pojat nimillä Jackie Chan ja Sammo Hung. Jälkimmäinen tähti nähdään Peking-oopperan poikien pääosassa isällisen mestari Yun roolissa.

Kun TV1 esitti Peking-oopperan pojat marraskuussa 1992, kuuluttaja ei maininnut, että kasvutarinassa on kyse maineikkaiden elokuvanäyttelijöiden taustasta. Jackie Chan jäi mainitsematta myös syksyn 1991 Rakkautta & anarkiaa -festivaalin esittelytekstissä. Alex Law’n teos ei itsekään tee numeroa lapsihahmojen tulevasta suuruudesta, mikä on osa Peking-oopperan poikien tyylikästä ja maanläheistä näkemystä. Inhimillisistä piirteistään huolimatta poikia kuvataan enemmän kollektiivin jäseninä kuin yksilöinä. Englanninkielinen nimi Painted Faces korostaa ryhmäidentiteettiä, jonka merkkejä ovat perinteiset kasvomaalaukset ja yhdenmukaiset pulipäiset hiustyylit.

Stephen Teon kirja Hongkong-elokuva (suom. Mika Siltala, Like 1995) luokittelee Alex Law’n Hongkongin uutta aaltoa jatkaneen ”toisen aallon” tekijöihin, joista tunnetuin on Wong Kar-wai. Teon mukaan Alex Law’n elokuvien ”(h)enkilöhahmot näyttävät edustavan yhtä ja samaa persoonaa: lahjomattoman korutonta, Chow Yun-fatin tai Sammo Hungin esittämää kunnian miestä, joka huokuu tunteellista suhtautumista maalaisjuuriinsa ja kiintymystä kotiinsa”. Peking-oopperan poikien koti on komea mutta kuihtuva näyttämöperinne. Nuoret lupaukset siirtyvät kasvavan elokuva-alan leipiin, ja unohdetut konkarit lohduttavat toisiaan laulamalla nostalgisia aarioita ravintolassa.

Peking-oopperan pojat kuuluu Hongkong-elokuvan 1980–1990-lukujen taitteessa kukoistaneiden 1960-luvun muisteloiden kärkijoukkoon Ann Huin Maanpakolaisen laulun, Wong Kar-wain Days of Being Wildin ja John Woon Bullet in the Headin kanssa. Vuoden 1989 Hong Kong Film Awards -gaalassa Sammo Hung sai opettajansa roolista parhaan miespääosan palkinnon. Sovinnolliseen perspektiiviin istuu se, että Painted Faces on kovasta kilpailustaan tunnettujen Golden Harvest- ja Shaw Brothers -studioiden harvinainen yhteishanke.

Jackie Chan antaa muistelmissaan oppivuosista tylymmän kuvan kuin lämminhenkinen elokuva. Sammo Hung arvioi City on Fire -sivuston haastattelussa (7.7.2016), että ”lähes 70 prosenttia” Peking-oopperan pojista pitää paikkansa. Lievästä kaunistelustaan huolimatta elokuva ei puolusta alaikäisten kovaa kohtelua. Teos havainnollistaa, että Jackie Chan ja Sammo Hung eivät ole synnynnäisiä huippuja vaan menneeseen maailmaan kuuluvan ankaran tradition muokkaamia. Manttelinperijät ovat ymmärrettävistä syistä vähissä. Chanin ristiriitaisia tunteita ei ole vaikea käsittää.

– Lauri Lehtinen 21.3.2024