CAREFUL (1992)
Tolzbadin kylässä Alpeilla puhutaan hiljaa ja vältetään tunteenpurkauksia, sillä vähäisinkin häiriö saattaa käynnistää tappavan lumivyöryn. Tukahdutetut himot kuitenkin ryöpsähtävät valloilleen. Saksalaisille 1920–30-lukujen vuorielokuville kumartava teos lainaa värimaailmansa 1930-luvun Technicolorilta ja pirskahtelee kieroa huumoria.
***
Kanadalaisen Guy Maddinin (s. 1956) kolmas pitkä, ensimmäinen laajalti tunnustusta saanut teos Careful on yksi hänen helpoimmin lähestyttävistä töistään. Persoonallisuutta ja juonenkäänteitä Maddinin tapaan ei kuitenkaan tältä tekijänsä ensimmäiseltä värielokuvalta puutu. Siinä hän kaivaa esiin elokuvan jo kuolleen historiallisen alalajin, saksalaisen vuoristoelokuvan 1920-30 -luvuilta. Vaikutteita Maddin onkin saanut mm. Arnold Fanckin ohjaamasta ja Leni Riefenstahlin tähdittämästä Alppien salaisuudesta (1926). Tolzbadin kylässä täytyy olla hiljaa ja varuillaan, sillä pienikin melu voi aiheuttaa valtavan lumivyöryn. Melodraama käsittelee synkkiä perhesalaisuuksia. Luonto on taakka ja syyllisyyden lähde ennemmin kuin jotakin mitä juhlia tai jotakin jota vastaan kamppailla urhoollisesti. Se on myöskin mahtailevasti keinotekoinen. Sankaruuden ja vitalismin paikalle Careful keskittää orjuuden ja alistamisen sekä insestiin liittyvät fantasiat ja oidipaalisen syyllisyyden. Muita teemoja ovat itsemurha ja intensiivinen sisarusten välinen kilpailu.
Yksi keskeisistä tapahtumista vuoristokylässä käydään miekkataistelun pyörteissä, kaksintaistelussa toisiaan vastaan yli-ihminen kreivi Knotkers ja nuori Grigorss isänsä kunniaa puolustaen ja rakkaan äitinsä puolesta. Dualismin ajatus luonnehtii teosta. Careful sivuaa osaltaan insestiä Johannin äitiin suuntautuvien fantasioiden kautta. Pitkälti Maddinin elokuva kertoo paitsi rakkaustarinan äidin ja pojan välillä myös muiden perheenjäsenten tarinan. Kertomuksessa kaksi perheen kolmesta pojasta, Johann ja Grigorss opiskelevat koulussa hovimestareiksi Franz-veljen asuessa ullakolla. Lisäksi Maddin tuo merkittäväksi osaksi henkilögalleriaa kaksi isää, joista toinen on kuollut ja sokea, Franzille Hamletin haamun lailla näyttäytyvä, toinen puolestaan kreivi Knotkers tavoittelemassa äidin rakkautta. Kun äitejä on ainoastaan yksi, on olemassa vielä ikään kuin yksi varaisä, kertoja herra Trotta. Hänellä on kaksi tytärtä, Johannin kihlattu Klara ja Sigleinde, jotka kilpailevat isänsä huomiosta. Sigleinde edustaa suhteessa isäänsä perverssiä kaksoisroolia, sekä tytärtä että vaimon korviketta.
Graham Fullerin mukaan Carefulia luonnehtivat kohtaukset, joille on luonteenomaista Caspar David Friedrichin aavemaisuus, Grimmin lumovoima sekä Cronenbergin inhottavuus. Sight and Soundin arviossa kerrottiin Maddinin teoksen tarjoavan kitschiä ja jättimäisiä flyygelitorvia, pellavapäisiä neitoja ja kukkakoristeisia köysiratoja. Film Commentin Robert Horton löysi puolestaan vertailukohteita täyteenahdettuun saksalaiseen Ufa-elokuvaan, Kanadan television (SCTV) Wagner-oopperan ääneen ja Dr. Seussin estetiikkaan yleensä. Merkittävää Carefulille sen vastaanotossa ovatkin olleet tutkijoiden ja arvioiden erilaiset tulkinnat. Maddin tekee omalta osaltaan löytöretkiä elokuvan historiaan ja vähemmistön kadonneeseen kieleen tuoden esille esimerkiksi vuoristoelokuvat. Hänen luomuksensa ovat sekä kekseliäitä vierailuja aitoihin entisajan tyylisuuntiin että kuviteltuja versioita näistä tyyleistä. Carefulin tapauksessa vaikutteita ovat antaneet nähtävästi lisäksi jopa lasten satukirjojen kuvitukset sekä varhaisen äänielokuvan ajan operetit.
Careful suorastaan pulppuaa Maddinin tapaan liioittelua ja mittaamattomuuksiin yltyvää menoa sekä autuuden ja katumuksen sekasortoa. Toisiinsa kietoutuneet veistokselliset ja musiikinomaiset kuvat Maddinin elokuvissa muistuttavat apollonisesta, selkeän rauhallisesta ja dionyysisesta kaksijakoisuudesta, mistä taide on riippuvainen Nietzschen mukaan: unen maasta, jossa voimme nähdä vilahdukselta jumalia ja kokea huuman syvyyden ja unohduksen sekä unohtaa itsemme.
-David Churchin (Bark Fish Appreciation: An Introduction), Donald Mastersonin (My Brother’s Keeper : Fraternal Relations in the Films of Guy Maddin and George Toles), Geoff Peveren (Guy Maddin: True to Form), Steven Shaviron (Fire and Ice: The Films of Guy Maddin), Will Straw’n (Reinhabiting Lost Languages: Guy Maddin’s Careful), Darrell Vargan (Desire in Bondage: Guy Maddin’s Careful) teoksessa Playing With Memories Essays on Guy Maddin (toim. David Church) ja Jeff Hilsonin (Electric Sheep) mukaan Joona Hautaniemi 19.3.2020