CRONOS (1993)
Kauhun ja trillerin lajityypit saivat väkevän latinalaisamerikkalaisen verisiirron del Toron debyyttielokuvassa, joka voitti Cannesin Semaine de la Critiquen Grand Prix’n. Elokuvassa antiikkikauppias Jesús Gris saa käsiinsä kultaisen antiikkisen kovakuoriaisen. Tarrautuessaan ihmiseen esine tekee kuolemattomaksi, mutta saa kantajansa janoamaan verta.
***
Pieni Guillermo del Toro (s. 1964 Guadalajara, Meksiko) katsoi vanhemmiltaan salaa 1960-luvun scifi-sarjaa The Outer Limits. Pojan mielikuvitus alkoi laukata niin villisti, ettei hän kesken unien herättyään uskaltanut mennä edes käymään vessassa. Niinpä hän teki hirviöiden kanssa sopimuksen: hän olisi niiden kanssa hyvää pataa aina, jos ne antaisivat hänen kulkea rauhassa. Ilmeisesti lupaus piti, koska del Toro on tänä päivänä erityisesti omalaatuisista fantasiahahmoista tunnettu elokuvantekijä.
Cronos on del Toron esikoiselokuva. Sen budjetti ylittyi reippaasti ja del Toro joutui panttaamaan omaisuuttaan kattaakseen kustannukset. Ron Pearlman suostui tekemään osuutensa loppuun ilman korvauksia. Valmistuttuaan se nousi oitis kuuluisuuteen nappaamalla mm. Cannesin International Critics’ Week -palkinnon. Aiemmin del Toro oli ohjannut ja käsikirjoittanut lyhytelokuvat Doña Lupe (1985) ja Geometria (1987) sekä kolme jaksoa 1980-luvun TV-sarja La Hora Marcadaa. Esikoista seurasivat Mimic (1997), Paholaisen selkäranka (El espinazo del diablo, 2001), Blade II (2002), Hellboy (2004), Pan’s Labyrinth (El laberinto del fauno, 2006) ja Hellboy II: The Golden Army (2008). Tuottajana del Torolla on ollut sormensa pelissä mm. Juan Antonio Bayonan Orpokoti-elokuvassa (El orfanato, 2007).
Cronos alkaa alkemistin pajasta vuonna 1536. Mies on työntouhussa luodakseen täydellisen keksinnön, ikuisen elämän tarjoavan laitteen. Neljäsataa vuotta myöhemmin alkemistin marmorinhohtoinen ruumis löytyy romahtaneesta talosta. Tästä siirrytään nykyaikaan, jossa antiikkikauppias Jesús Gris saa käsiinsä Cronos-laitteen ja huumaantuu sen vanhenemisen pysäyttävästä vaikutuksesta. Hän ei kuitenkaan ole ainoa, joka laitetta hamuaa. Lisäksi laite vaatii toimiakseen verta.
’Crono’ tarkoittaa espanjaksi kellolla mitattua aikaa. Cronos-laite muistuttaa muodoltaan sekä kananmunaa että egyptiläisten pyhää pillerinpyörittäjää ja amulettia, skarabeetä. Ne symboloivat ikuista elämää, muodonmuutosta ja jatkuvuutta. Sen sisällä verta suodattaa elävä hyönteinen. Idea kumpuaa paitsi del Toron kiinnostuksesta hyönteisiin, myös meksikolaisnaisten 1970-luvun trendistä, jossa eläviä hyönteisiä käytettiin koruina. Kultaisen laitteen kelloratasmainen mekanismi, jonka del Toron appiukko rakensi, kertoo ohjaajan intohimosta mekanismeihin ja vanhoihin koneisiin. Veren imeminen oli del Toron kommentti hyväksikäyttöön, johon koki Meksikon joutuvan NAFTA-vapaakauppasopimuksen myötä.
Elokuvan fantasia nivoutuu vampirismin ja katolisuuden myyteistä, sekä hyönteisiin liittyvistä uskomuksista ja alkemiasta. Uskonnolliset tunnusmerkit kuten arkkienkelin kuvapatsas ja Jesúksen hahmo yhdistyvät alkemian peruselementteihin veteen, tulee ja ilmaan. Hahmojen hiusten värit musta, valkoinen ja punainen ovat niin ikään alkemian värikoodeja. Kaiken takana on kuolemattomuuden ja ikuisen nuoruuden idea, jota del Toro halusi elokuvallaan kritisoida.
Kauhun ja fantasian genrerajoja tarkoituksellisesti venyttävän del Toron elokuvissa visuaalinen puoli nousee tasavertaiseksi tarinan kanssa. Erikoistehosteita ja ehostusta del Toro opiskeli maskeerauslegenda Dick Smithin (Kummisetä, Manaaja, Amadeus..) huomassa. Hän työskenteli pitkään erikoisefektien parissa omassa Necropia-yhtiössään, jonka kautta hän tapasi luottotuottajansa Bertha Navarron. Tämän veljestä Guillermo Navarrosta tuli del Toron vakiokuvaaja. Vielä nykyäänkin del Toro jatkaa Cronos-elokuvassa aloittamaansa tapaa kantaa mukanaan luonnoskirjaa, jonka piirrokset toimivat hahmojen pohjana.
– Maija Iltanen 21.10.2010. Lähde: Steve Earles 2009: The Golden Labyrinth. The Unique Films of Guillermo del Toro.