Prahan maineikkaasta FAMU-elokuvakoulusta 1960-luvun alkupuolella valmistunut ohjaajajoukko muodosti tšekkoslovakialaisen uuden aallon ytimen. Suuntauksen epäviralliseksi manifestiksikin nimetyn viisiosaisen antologian kaikki tarinat olivat kansansuosikkikirjailija Bohumil Hrabalin kynästä. Monipuolisen kokonaisuuden kohokohta on Chytilován hääjuhliin sijoittuva, synkäksi yltyvä jakso.

***

1960-luvun Tšekkoslovakian uusi aalto oli yksi valovoimaisimmista ja luovimissa elokuvallisista liikkeistä. Syntyyn vaikutti muun muassa se, että poikkeuksellinen joukko lahjakkaita nuoria elokuvantekijöitä tuli samaan aikaan opiskelemaan Prahan elokuvakouluun (FAMU). Lisäksi valtio tuki näiden opiskelijoiden opintoja ja myöhempiä teoksia, vaikkei se aina ollut valmis julkaisemaan tehtyjä elokuvia. Valtiontuki mahdollisti ennennäkemättömän rikkaan formaalisen ja narratiivisen kokeilun, jonka turvin nuoret elokuvantekijät pystyivät kommentoimaan allegorisesti yhteiskunnan epäkohtia aina vuoden 1968 Prahan kevääseen asti.

Vaikka tšekkoslovakialainen elokuvateollisuus oli pitkään ammentanut kotimaisesta kirjallisuudesta, Neuvostoliiton sensuurin sulaminen 1960-luvun alussa mahdollisti rohkeampien, kumouksellisempien teosten valmistamisen. Vapautumisesta inspiroineet kirjailijat juhlistivat yksilöllisyyttä ja omituisuutta pikemminkin kuin kollektivisoinnin ja poliittisen yhtenäisyyden teemoja. Kukaan kirjailija ei havainnollistanut tätä paremmin kuin Bohumil Hrabal. Tšekkiläisen uuden aallon ohjaajat tunnistivat Hrabalin absurdeissa tarinoissa ja individualistisissa kertomuksissa välittömästi sukulaishengen.

Idea Hrabalin novellien sovittamiseksi elokuvaksi tuli Jaromil Jirešiltä ja kuusi muuta ilmoittautuivat viipymättä mukaan. Heidän joukossansa olivat Věra Chytilová, Jiří Menzel, Jan Němec ja Evald Schorm ja kuvaajat Jaroslav Kučera ja Miroslav Ondříček, josta tuli Miloš Formanin luottokuvaaja ja kaksinkertainen Oscar-ehdokas. Jokaisella heistä oli takanaan ainakin yksi erittäin taitava elokuva, ja kaikilla oli enemmän loistoa edessä. Menzel jatkoi pitkäjänteistä yhteistyötä Hrabalin kanssa, josta tunnetuin, Hrabalin kanssa käsikirjoitettu Ostře sledované vlaky (Tarkoin vartioidut junat, 1966), voitti parhaan vieraankielisen elokuvan Oscar-palkinnon.

Vaikka kaksi jaksoa seitsemästä julkaistiin myöhemmin erikseen – Ivan Passerin Fádní odpoledne (Tylsä iltapäivä) ja Juraj Herzin Sběrné surovosti (Roskakauppa), viiden elokuvantekijän teokset edustivat uutta aaltoa pienoiskoossa.

Kaikkien viiden välillä oli esteettisten ja kerronnallisten lähestymistapojen vaihtelu, mikä osoitti uuden aallon elokuvantekijöiden suuntausten kirjavuutta, joten episodielokuvaa alettiin pitää ipso facto Tšekkoslovakian uuden aallon manifestina. Suurilta osin mustavalkoisena, luonnonvalolla ja oikeissa ympäristöissä kuvattu elokuva, pitää myös sisällään avantgardistisia tekniikoita, räikeitä värejä ja Chytilován kaunista leikkiä tekstuureilla.

Vaikka kokonaisuuteen mahtuu rakkautta ja lempeyttä, teemoissa korostuvat Hrabalin kiinnostus mustaan huumoriin, groteskiin ja kuolemaan. Tarinoissa viitataan myös sairaalan ikkunasta putoamiseen, jotka saivat makaaberin resonanssin, kun kirjailija itse menehtyi vuonna 1997 pudottuaan sairaalan ikkunasta.

– Eri lähteiden mukaan Otto Kylmälä 2024