JACQUOT – POIKA NANTESISTA (1991)

Jacquot de Nantes
Ohjaaja
Agnès Varda
Henkilöt
Philippe Maron, Édouard Joubeaud, Laurent Monnier
Maa
Ranska
Tekstitys
English subtitles
Kesto
118 min
Teemat
Kopiotieto
Blu-ray
Ikäraja

Jacques Demy on nykyjaksoissa 59-vuotiaana jo kuolemansairas, mutta hänen vaimonsa Agnès Vardan osin aidoilla tapahtumapaikoilla filmaama näytelmäelokuva herättää kepeästi mutta koskettavasti henkiin ranskalaismusikaalin mestarin lapsuuden ja nuoruuden. Onnellista intohimoa elokuvantekoon jo varhaisvuosista alkaen!

Huom! Kopion toimitusongelmien takia elokuva esitetään bluraylta. Pahoittelemme formaattimuutosta! Jos haluat peruuttaa tai vaihtaa jo ostetun lipun, ota yhteyttä lippukassaan tai osoitteeseen asiakaspalvelu@eventio.fi.

***

”Evocation d’une vocation” (”Erään kutsumuksen elävöittäminen”) toimi työnimenä elokuvalle Jacquot de Nantes, jonka Agnès Varda toteutti miehensä Jacques Demyn (1931-1990) lapsuudenmuistojen pohjalta. Kuolemansairas Demy ehti osallistua käsikirjoitustyöhön ja elävöittää muistoillaan ja läsnäolollaan lapsuutensa ja nuoruutensa maailman, koko elämän kestäneen ”runoilijan kutsumuksen”. Vardan hahmotuksessa nuoren Jacquot’n lapsuudenmiljöö, innoituksen lähteet ja uneksivan pikkupojan koko elämänpiiri saavat siivet ja alkavat elää omaa elämäänsä.

Jacquot de Nantes kuvattiin vielä jäljelläolevilla aidoilla tapahtumapaikoilla Demyn nuoruuden Nantesissa. Huolimatta vaikeista ajoista, Ranskan tappiosta, pakolaistulvista, saksalaismiehityksestä, piileskelystä, Nantesin pommituksista  Jacquot’n lapsuus välittyy elokuvassa onnellisin sävyin. Onnea merkitsi ennen muuta pojan itselleen kehittämä sisäinen maailma ja sen myötä syntynyt kutsumus oman mielikuvitusmaailman toteuttamiseen isän vastustuksesta huolimatta – isä omisti pienen autokorjaamon ja olisi halunnut Jacquot’n menevän teknilliseen opistoon, äiti työskenteli kampaajana. Sen sijaan poika rakensi jo alakouluikäisenä oman nukketeatterin ja järjesti esityksiä  perheelleen; hieman myöhemmin hän ryhtyi tekemään omia kaitafilmejään. Myös musiikki, operetit ja aikakauden chansonit muovasivat tulevan musikaalien tekijän fantasiamaailmaa.

Suurin osa elokuvasta toteutettiin mustavalkoiselle filmille, jonka vastapainoksi monet ”elämää suuremmat” elämykset puhkeavat väreihin: nukketeatteri, Lumikin ja seitsemän kääpiön mainoskuvat, karnevaalit, isän kaunis serkku… kuten myös katkelmat elokuvista Cherbourgin sateenvarjot, Rochefortin tytöt, Huone kaupungissa…Vardan elokuva paljastaa meille sen todellisen salaisuuden, että Demyn taiteellisen tuotannon jokainen yksityiskohta on peräisin hänen lapsuudestaan ja että pieninkin tapahtuma on hänen ”Rosebudinsa”. Lapsuuden ja menneisyyden rinnalle Varda tuo leukemian kourissa riutuvan Demyn, joka kuoli ennen elokuvan valmistumista lokakuussa 1990. Onnelliset muistot saavat traagisen kaikupohjan, kun näemme sairauden haurastuttaman miehen mittailemassa aikaansa rantahiekalla, elämän tiimalasissa.

”Jacquesin voima oli siinä”, Varda on kertonut, ”että niin tavanomaiselta kuin hänen lapsuutensa saattoikin muiden silmissä näyttää, se oli todellinen aarreaitta. Eikä hän haudannut tätä aarretta maahan unohtaakseen sen, kuten ihmiset usein tekevät luullessaan tulleensa aikuisiksi. Jacques teki luovan työnsä viattomuuden tilassa. Kun hän piti jotakin kauniina, hän tunsi, että myös katsojat pitäisivät sitä kauniina.” Jacquot de Nantes on moninkertainen kunnianosoitus ja rakkaudentunnustus – elokuvalle, elämälle, aviomiehelle.

– Eri lähteiden mukaan ST 6.10.2005