NAISEN TUOKSU (1974)

Sodassa sokeutunut itsetuhoinen kapteeni Fausto Consolo on päättänyt matkustaa Torinosta Napoliin tappaakseen itsensä. Matkakumppaniksi hän saa nuoren ja naiivin ”Ciccion”, jonka kanssa hän ystävystyy hankalasta alusta huolimatta. Gassman tulkitsee suurelle yleisölle elokuvan amerikkalaisversiosta tutumpaa suurpiirteistä hahmoa, josta Al Pacino huusi itselleen Oscar-palkinnon.

***

Ei tarvitse epäillä, etteikö Dino Risin Naisen tuoksu vuodelta 1974 ole vahvasti persoonallinen teos, joka onnistuu tehtävässään herättää ajatuksia ihmisenä olemisen prosessista ja parisuhteesta. Siitä huolimatta, että tarinan toteutuksen komediallisuus on vahvaa, sen teemaksi voi sanoa yksinäisyyden ja alustavaksi genreksi myös psykologisen draaman. Elokuva asetettiin Oscar-ehdokkaaksi sekä parhaasta ulkomaisesta elokuvasta että parhaasta käsikirjoituksesta.

”Halusin olla enemmän kuin koskaan ennen olla säälimätön tätä elokuvaa tehdessä”, ohjaaja kertoi puhuttuaan tovin päähenkilön kuolemanvietistä ja yhtäaikaisesti halusta olla olemassa sekä näyttäytyä. Niinpä Naisen tuoksun vahva puoli on pääosan esittäjä Vittorio Gassmanin rooli kapteeni Fausto Consolona. Hän antaa muuten kepeästi soljuvalle komediallisuudelle syvyyttä hahmollaan, joka on pahasti vammautunut sotaharjoituksissa tapahtuneessa onnettomuudessa ja jonka elämäntahto on hiuskarvan varassa.

Muutenkin kapteeni on rutinoitunut varsin tylyksi ja seuraa karttavaksi lukuun ottamatta näköpuutteita korvaavia aisteja. Ylipäänsä kapteenin tila on käymässä sietämättömäksi, kunnes hänelle määrättiin avustaja viikoksi. He lähtevät yhdessä kiertomatkalle, jonka kapteeni oli suunnitellut viimeisekseen… Gassman palkittiin roolistaan Cannesissa.

Kapteenin palvelija ”Cicciota” näytteli elokuvassa seitsemäntoistavuotias Alessandro Momo, joka ei ehtinyt tehdä uraa näyttelijänä sillä hän kuoli jo elokuvan tekemistä seuraavana vuonna moottoripyöräonnettomuudessa.

Italialaisversiota ei koskaan tuotu levitykseen Suomeen, mutta tutuksi tarina tuli kuitenkin, sillä Naisen tuoksu tehtiin uudestaan Yhdysvalloissa 1992 ohjaajanaan Martin Brest. Amerikkalaisversion käsikirjoitus pohjautui sekä Giocanni Arpinon romaaniin ”Il buio e il Miele” että Dino Risin elokuvaan. Al Pacino sai kapteenin roolistaan Oscarin.

– Jari Sedergren 2022