AIKA ELÄÄ, AIKA KUOLLA (1985)

Hou toi Taiwanin uuden aallon elokuvaan intiimin henkilökohtaisen vireen varsinkin omaelämäkerrallisessa sarjassaan. Taustana on ohjaajan lapsuus ja hänen mannerkiinalaisten vanhempiensa ristiriitainen identiteetti. Koskettavaa mestariteosta on kuvattu Houn yksinkertaisimmaksi ja samalla universaaleimmaksi.

***

Hou-Hsiao Hsien tuli tunnetuksi länsimaisilla festivaaleilla palkittujen elokuvien City of Sadness (Beiqing chengshi, 1989) ja Puppetmaster (Hsimeng rensheng, 1993) myötä. Ne ja 1995 valmistunut Good Men Good Women muodostavat trilogian, jossa Hou hahmottaa yleisellä tasolla Taiwanin yhteiskuntaa ravistelleita muutoksia. Hänen aikaisemmissa, Taiwanin uuden aallon elokuvaa keskeisesti edustavissa elokuvissaan on henkilökohtaisempi ote. Omaelämäkerralliset aiheet alkavat elokuvista Boys from Fengkuei (Fengkueilaite jen, 1983) ja Summer at Grandpa’s (Dongdong de jiaqi, 1984) huipentuen Time to Live and Time to Dien (Tong nien wang shi, 1985) ja Dust in the Windin (Lien Lien Feng-chen, 1986) temaattiseen ja tyylilliseen yhtenäisyyteen.

Tong nien wang shi on elokuva Houn omasta lapsuudesta ja hänen mannerkiinalaisten vanhempiensa ristiriitaisesta identiteetistä. Hän käyttää elokuvassa perheensä Hakka-murretta ja sitä kuvattin talossa, jossa Hou kasvoi Etelä-Taiwanissa. Elokuva alkaa huomautuksella ”[t]ämä elokuva on muisto lapsuudestani, erityisesti isästäni”. Houn vanhemmat elivät Kiinassa, kunnes he sisällissodan pakottamina joutuivat tuhansien muiden tavoin muuttamaan Taiwaniin Maon kommunistisen puolueen ottaessa vallan mannermaalla. Heistä kiinalaisuus ei kadonnut koskaan, mutta Houn ensimmäiselle Taiwanissa kasvaneelle sukupolvelle vanhempien kaipaus Manner-Kiinaan jäi etäiseksi ja selittämättömäksi. Tätä sukupolvien välistä ristiriitaa ja uuden kansallisen identiteetin muotoutumista Tong nien wang shi käsittelee.

1947 mies ja hänen perheensä lähtevät Manner-Kiinasta Taiwaniin ja asettautuvat pieneen kylään. Tong nien wang shi kuvaa perheen elämää uudessa maassa 1950-luvulla, erityisesti perheen yhden lapsen, Ah-Ha-Gun lapsuuden kautta. Perheen isä on sairas ja isoäiti katoaa pitkille kävelyretkille, joilla hän etsii tietä takaisin mannermaalle. Lapset sen sijaan eivät oireile uudesta kotimaastaan vaan leikkivät ja kasvavat kuten aina.

Elokuvan tapahtumat keskittyvät tavalliseen perhe-elämään nousuineen ja laskuineen, ja se onnistuu tavoittamaan koko Taiwania koskettaneen kansallisen identiteetin muutoksen yhden perheen kokemusten kautta. Hou yhdistää amatöörinäyttelijöiden spontaaneja suorituksia tyyliteltyyn visuaaliseen ilmaisuunsa, joka korostaa arkielämän rikkauden tavoittavia pitkiä staattisia otoksia joista välittyvät maaseutuelämän rutiinit ja verkkainen elämäntapa.

Tong nien wang shia on kuvattu Houn yksinkertaisimmaksi, mutta samalla hänen universaaleimmaksi elokuvakseen (Derek Malcolm).

– Pasi Nyyssönen 17.4.2007. Taustalähteenä I-Fen Wu, Looking for Nostalgia. Memory and national identity in Hou Hsiao-Hsien’s A Time to Live and Time to Die. CineAction Vol 60 (2003).