Progen ja psykedelian taitureista koottu Trans Europa Express oli lyhytikäinen yhden giallon superbändi. Musiikiltaan poikkeuksellisen vangitseva Antonio Bidon kauhutrilleri on harvinaista herkkua isolla kankaalla. Sota-ajan natsikytkennät häämöttävät murhasarjan taustalla. Kuka on kiilusilmäisen kissan näköinen tappaja?

***

Dario Argento ylitti itsensä ja giallo-kauhutrillerien aikaisemmat saavutukset Profondo rosson (1975) myötä. Jäljittelijät putosivat kelkasta, jossa rutiinimainen ilmaisu ei enää riittänyt. Samalla muutamat nuoret kyvyt, kuten Pupi Avati (La casa dalle finestre che ridono) ja Antonio Bido, ryhtyivät Argenton innoittamina omintakeisiksi giallo-ohjaajiksi. 1970-luvun jälkipuolisko oli lajityypille idearikasta aikaa. Useat keskeiset teokset jäivät kuitenkin maailmalla marginaaliin ja pääsivät kansainvälisille markkinoille vasta ilmestyttyään vhs- tai dvd-tallenteina.

Antonio Bidon ensimmäinen giallo Il gatto dagli occhi di giada filmattiin vuonna 1976 ja sai ensi-iltansa 1977. Elokuva oli 773 miljoonan liiran kassamenestys, jolle italialaiset kriitikot antoivat tunnustusta. Roberto Curti (Italian Giallo in Film and Television, McFarland 2022) näkee Il gatto dagli occhi di giadassa Argento-yhteyksiä sekä väijyvissä murhajaksoissa että kohtauksessa, jossa outoja murhia selvittävä ääniteknikko Lukas (Corrado Pani) penkoo Profondo rosso -tyyppistä autiota huvilaa. Vanhaan taloon kätkeytyvä mysteerin ratkaisu liittyy jälleen salattuun menneisyyteen, mutta tällä kertaa ”kyseessä ei ole pienen ihmisjoukon draama vaan osa isompaa tragediaa, holokaustia, ja tappajan motiivi on oikeuden jano”, Curti kirjoittaa.

”Kuten ohjaaja on todennut, murhaaja osoittautuu lopulta uhriksi ja uhrit todellisiksi syyllisiksi. Elokuvan loppuosa, joka sijoittuu pohjoisitalialaiseen Padovan kaupunkiin, on todella mieleenpainuva. Bido kuvaa pientä yhteisöä, jota häpeälliset muistot ahdistavat. Sankarin tutkimuksesta tulee matka kammottavaan menneisyyteen, joka on lähellä ja silti näennäisesti unohdettu.”

”Vanhukset ovat totuuden portinvartijoita, ja Lukas kuulee keskeisen johtolangan saattohoidossa olevalta kahdeksankymppiseltä naiselta. Samassa hengessä Mario Vulpianin kuvaus välttää räikeitä värejä ja suosii syksyisen hillittyä skaalaa. Gialli-avainelementteihin kuuluva äänen käyttö on taitavaa ja nousee keskeiseksi osaksi tarinaa, joka varioi nokkelasti ratkaisevan audiojohtolangan ideaa. Levystudion ääniteknikko Lukas kykenee erottamaan äänikerrostumia tappajan uhrilleen jättämässä puhelinviestissä, joka muistuttaa keskitysleirikuljetusten kauhuista.”

Tarttuvan ja aavemaisen musiikin teki ”yhden elokuvan superbändi” Trans Europa Express, jonka muodostivat progressiivisen ja psykedeelisen rockin taitajat Adriano Monteduro, Glauco Borelli ja Gianfranco Coletta sekä säveltäjä Mauro Lusini. Yhtyeen nimi on kumarrus samoihin aikoihin ilmestyneelle Kraftwerkin albumille Trans-Europa Express (1977).

Antonio Bido ohjasi kaksi gialloa, jotka molemmat julkaistiin Ruotsissa vuokravideoina 1980-luvun alussa. Solamente neroa (The Bloodstained Shadow) levittänyt Hemvideo ja Il gatto dagli occhi di giadaa levittänyt Trix Video olivat yhtiötä, joiden useat nimikkeet ilmestyivät myös suomenkielisinä painoksina. Bidon elokuvat eivät kuitenkaan edenneet Ruotsia pidemmälle. Trix Videon kasetin masterointiin käytetty 35mm-filmikopio on tallennettu Svenska Filminstitutetin elokuva-arkistoon. Elokuvaa ei tiettävästi ole kertaakaan esitetty Pohjoismaissa julkisesti valkokankaalla.

– Lauri Lehtinen 1.5.2024