NAAPURINI TOTORO (1988)

Tonari no Totoro
Ohjaaja
Hayao Miyazaki
Maa
Japani
Tekstitys
6.10. suom. tekstit/svensk text / 9.10. puhuttu suomeksi
Kesto
86 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Kaikkien aikojen rakastetuimpiin kuuluvan animaation tarina kertoo sisaruksista, joiden perhe muuttaa maalle. Vaeltaessaan lähistöllä tytöt tutustuvat mahtavaan metsänhenkeen ja kokevat monia ihmeellisiä seikkailuja. Totorosta on tullut Studio Ghiblin logo ja tunnuskuva.

***

Hayao Miyazakilla on taito tehdä elokuvia, jotka vetoavat sekä lapsiin että aikuisiin. Lapsikatsojien kannalta on ilahduttavaa se, että Miyazaki pystyy fantastisen maailman luoman turvallisen etäisyyden kautta käsittelemään asioita, jotka tuntuvat lapsista pelottavilta ja uhkaavilta. Miyazakin pienet päähenkilöt ovat optimistisia ja maailmalle avoimia persoonia – usein tyttöjä -, jotka kohtaavat elämässään haasteita ja menetyksiä. Henkien kätkemässä (Sen to Chihiro no kamikakushi, 2001) Cihiron vanhemmat muuttuvat porsaiksi, Kikin lähettipalvelussa (Majo no takkyûbin, 1989) on pikku noidan vuoro lähteä yksin kotoaan maailmalle ja Liikkuvassa linnassa (Hauru no ugoku shiro, 2004) pikkutyttö muuttuu 90-vuotiaaksi mummoksi.

Totorossa kymmenenvuotias Satsuki ja hänen neljävuotias pikkusiskonsa ovat juuri muuttaneet professori-isänsä kanssa uuteen kotiin maalle. Äiti on ollut jo jonkin aikaa sairaalassa. Sisarusten talon liepeillä on salaperäinen ja houkutteleva metsä, joka uhkuu yliluonnollisia piirteitä. Totorot, joista keskeisin on suuri karvaturrikka Iso-Totoro, ovat metsän henkiä. Hyväntahtoiset Totorot ovat herkkiä tunteille ja ne aistivat tarkasti ilmapiirin ympärillään. Ystävystyminen vilpittömään Satsukiin on helppoa.

Tarinasta pilkistää Miyazakin (s.1941) oma lapsuus, johon kuuluivat sodan ja jälleenrakennuksen aiheuttamat toistuvat muutot sekä äidin pitkäaikainen sairaus, joka piti hänet vuosikausia sairaalahoidossa. Totoron kuvamaailma huokuu Miyazakille tuttua 1950-lukua, joka esitetään idyllisessä valossa, aikana, jolloin yhteys luontoon ja naapureihin on vielä korostetusti läsnä. Urbaani ja moderni maailma eivät kuitenkaan ole kaukana – isä käy paikallisjunalla kaupungissa töissä. Maaseutuidyllin, japanilaisen kulttuurin ja modernin harmonia kiteytyy oivallisesti otoksessa, jossa eksynyt pikku Mei istuu surullisena kauniin pellon reunalla. Hänen takanaan on rivi häntä suojelevia buddhalaisia patsaita sekä maisemaa halkova sähkö- ja puhelinlinja. Sitä hyödyntää maaginen kissabussi, joka on tulossa Mein avuksi.

Kaupungin ja luonnon välimaastoon sijoittuvassa Totorossa yhteys luontoon on ilmeinen, mutta myös Miyasakin ja hänen Ghibli-studionsa kaupunkielokuvissa luonto on läsnä päähenkilöiden uskollisten ja ymmärtävien lemmikkiystävien välityksellä. Lapsipäähenkilöt pystyvät vielä ymmärtämään luonnon arvon ja henkisen luonteen. Kyky katoaa aikuistumisen myötä, kuten Kikin lähettipalvelussa, jossa Kiki etääntyy rakkaasta lemmikkikissastaan eikä pysty enää keskustelemaan sen kanssa. Läheisimmin murrosvaihetta lapsuudesta aikuisuuteen Miyazaki käsittelee Kikissä, jossa pikku noidan matka ja sopeutuminen suureen kaupunkiin on selkeä siirtymisvaihe lapsuudesta kypsään aikuisuuteen. Totoron Satsuki on nähtävissä vielä lapsena, joka ei ole täysin valmis siirtymään aikuisuuteen, mutta olosuhteet asettavat jo hänelle aikuisen vastuuta ja velvollisuuksia.

– Pasi Nyyssönen 9.10.2007. Taustalähteenä McCarthy, Hayao Miyazaki: Master of Japanese animation.