RIKOSTEN SATAMA (1958)

Sergio Leonen ”rumana” parhaiten tunnettu Eli Wallach tähdittää siegelmäistä toimintapläjäystä, jossa kansainvälinen salakuljetusliiga kätkee heroiinia pahaa-aavistamattomien amerikkalaisturistien matkatavaroihin. San Franciscossa kuvattu elokuva pitää tiukassa otteessaan.

***

Yhdysvaltalaisen, elokuvissa ja televisiossa vaikuttaneen ohjaajan ja tuottajan Don Siegelin (1912-1991) elokuva Rikosten satama (1958) on amerikkalainen film noir -versio samannimisesta poliisirikossarjasta, jota lähetettiin CBS:n radiolähetyksenä vuosien 1950–1953 välillä ja televisiossa vuosina 1954–1960. Mitä luultavammin Siegel vaikutti oikealta valinnalta elokuvaversion ohjaajaksi, sillä hän oli luonut sarjaan pilotin neljä vuotta aikaisemmin. Kuitenkin Siegel oli muuttunut paljon noiden neljän vuoden aikana. Hän oli nimittäin astunut sisään uransa anarkistisimpaan ja persoonallisimpaan aikakauteen. Käytössä olivat matalanbudjetin toimintaelokuvat keinoina ilmaista jotain merkityksellistä yksilöistä, jotka yrittävät saavuttaa identiteetin anonyymissä yhteiskunnassa. Esimerkkejä tämän lajin edustajista ovat ohjaajan töistä Kapina vankilassa (1954), Ruumiinryöstäjät eli Varastetut ihmiset (1956) sekä Baby Face Nelson (1957).

Rikosten satama esittelee Eli Wallachen (Dancer) ja Robert Keithin (Julian) hahmot valvojina korkeasti järjestäytyneelle rikollisjärjestölle. Siegelin elokuva rakentuu kansainvälisen heroiinisalakuljetusoperaation ympärille. Visuaalisesti mukaansatempaava trilleri sijoittuu historiallisten rakennusten tuntumaan sekä päiväsajan kaduille ja teiden varsille San Franciscoon. Kyseessä on oikeastaan kaksi elokuvaa samassa paketissa, toisaalta Rikosten satama edustaa helposti unohtuvaa poliisikertomusta, toisaalta se on erittäin hyvä, liian vähälle huomiolle jäänyt film noir.

Eli Wallach, joka tunnetaan parhaiten Tucon roolista Sergio Leonen westernistä Hyvät, pahat ja rumat on yksinkertaisesti loistava Siegelin ohjauksessa. Hän tulkitsee uskottavasti Dancerin hahmoa, miestä joka on syntynyt raivosta ja kasvanut ilman suhdetta isäänsä. Etenkin silmät sekä kasvojen ilmaisu on huomioitavaa välienselvittelyssä miehen välillä Sutron museossa. Myös Julianin hahmo on yhtä vaikuttava outona miehenä, joka nauttii merkitä muistiin ihmisten viimeisiä sanoja ennen kuin he kuolevat.

Viimeinen puolisko on kiivas sisältäen hyvin lavastettuja väkivallan purkauksia, jotka on rakennettu nopeasti kiihtyvän juonen ympärille kulminoituen yhteen kaikkien aikojen pelottavimmista suorituksista elokuvassa, näyttelijänä Vaughan Taylor. Ikimuistoinen on myös Rikosten sataman takaa-ajokohtaus, joka on toteutettu puolivalmiilla moottoritiellä. Tuo kohtaus jopa päihittää kuuluisat 1970-luvun elokuvien vastaavat, vielä kalliimmat ja suuresti ylistetyt osuudet, joista on tullut aikansa ilmiöitä.

– Jonathan Lewisin (Mystery File), Dan Stupfin (Mystery File) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 7.7.2020