Alejandro Jodorowskyn debyyttielokuva kertoo impotentista Fandosta ja tämän halvaantuneesta rakastetusta Lisistä, jotka etsivät lumottua Tarin kaupunkia. Hämmästyttävä automatka vie heidät henkiselle matkalle kaupunkien raunioiden, polttavien aavikoiden ja petollisten vuorten läpi omaan menneisyytensä. Elokuvassa on nähtävissä Jodorowskyn surrealistisen tyylin juuret, mutta myös aimo kourallinen 60-luvun uuden aallon avantgardismia.

***

Teatterin parissa kotimaassaan Chilessä uransa aloittanut surrealisti Alejandro Jodorowsky (s. 1929) pakkasi laukkunsa vuonna 1953 ja suuntasi Eurooppaan määränpäänään Pariisi. Siellä hän pääsi työskentelemään miimikko Marcel Marceaun kanssa kuuden vuoden ajan kestäneen yhteistyön ajan. Marceaun maailmankiertueella Mexico Cityssä Jodorowsky päätti jättäytyä matkasta ja ryhtyi tutustuttamaan paikallisia eurooppalaisen avantgarde-teatterin saloihin mm. Strindbergin, Beckettin ja Ionescon näytelmien muodossa. Palatessaan Pariisiin hän lyöttäytyi yhteen espanjalaisen näytelmäkirjailija Fernando Arrabalin ja taitelija Roland Toporin kanssa, ja perusti näiden kanssa yhdessä mouvement panique -nimisen performanssitaidekollektiivin. Ryhmän tärkeimpänä vaikuttajana oli mm. runoilija Antonin Artaud’n teoriat, mutta skandaalihakuisena provokaattorina tunnetuksi tulleen Jodorowskyn suurempi innoittaja saattaa olla kuitenkin surrealistitaiteilija Salvador Dali. Elokuvallisia hengenheimolaisia Jodorowskylle löytyy niin Shuji Terayamasta, Jean Cocteausta ja Ken Russellista.

Vuonna 1967 Jodorowsky palasi Mexico Cityyn, jossa hän ryhtyi luomaan uraa sarjakuvapiirtäjänä, kirjailijana ja teatteriohjaajana. Seuraavana vuonna hän osoitti kuitenkin tyytymättömyyttä teatterin tilaan ja rupesi ohjaamaan ensimmäistä pitkää elokuvaansa Fando ja Lis. Elokuva pohjautuu Fernando Arrabalin samannimiseen näytelmään, jonka Jodorowsky oli jo ohjannut Pariisissa. Jodorowsky muutti näytelmän kulkua huomattavasti sovittaessaan sitä elokuvaksi, jättäen jäljelle ainoastaan perusjuonen Fandon ja tämän halvaantuneen tyttöystävän Lisin matkasta kaatopaikkojen ja aavikoiden halki saavuttamattomaan Tarin kaupunkiin. Matkaa siivittävät takaumat lapsuudesta ja bisarrin sadistiset vinjetit. Eräässä kohtauksessa sokea vanha mies vuodattaa verta Lisin kädestä viinilasiin ja juo sen. Jodorowskyn mukaan elokuvassa nähdyt väkivaltakohtaukset ja verenvuodatukset toteutettiin aidosti, tosin lopun kannibalismikohtaus asettaa väitteen kyseenalaiseksi. Elokuva toteutettiin n. 300,000 dollarin budjetilla tiiviillä tahdilla kuvausten tapahtuessa lähinnä viikonloppuisin.

1968 oli muiden maiden tapaan Meksikossakin väkivaltaisuuksien ja poliittisen kuohunnan vuosi. Poliisit ja opiskelijat ottivat yhteen mielenosoituksissa, joiden seurauksena oli satoja siviiliuhreja. Väkivaltaisuudet saivat myös maailmanlaajuista mediahuomiota vuoden 1968 Mexico Cityn kesäolympialaisten siivittämänä. Fando ja Lis sai ensi-iltansa samaisena vuonna Acapulcon elokuvafestivaaleilla, ja aikansa jännittyneessä ilmapiirissä elokuva aiheutti kuohuntaa ja mellakoita. Tuottaja Juan López Moctezuman mukaan armeija joutui puuttumaan peliin tekijäkaartin turvaamiseksi ja elokuvan aiheuttaman skandaalin vuoksi Acapulcon elokuvajuhlat lakkautettiin vuosiksi. Fando ja Lis sai täyskiellon Meksikossa, mutta se pääsi levitykseen New Yorkissa vuonna 1970 noin 13 minuuttia lyhennettynä versiona. Aikalaisarviot olivat lähinnä negatiivisia ja monet kriitikot vertasivat sitä epäsuotuisasti samoihin aikoihin ilmestyneeseen Fellinin Satyriconiin. Kielteisestä julkisuudesta huolimatta (tai sen ansiosta) Jodorowsky oli lyönyt läpi meksikolaiseen elokuvateollisuuteen ja kohun ansiosta hän sai kokoon budjetin seuraavaa, vielä shokeeraavampaa elokuvaansa varten.

– J. Hobermanin & Jonathan Rosenbaumin (Midnight Movies) mukaan