OI, CARMELA! (1990)

Espanjan sisällissodan viimeisinä kuukausina kolme hallituksen joukkoja sodassa viihdyttänyttä esiintyjää joutuu vahingossa Francon johtamien kansallismielisten puolelle. Katkeria sävyjä saavassa komediassa flamencon dramatiikka yhdistyy Espanjan poliittiseen historiaan.

***

Carmela ja Paulino ovat kiertävä varieteeduo, jotka pyrkivät mykän apulaisensa kanssa pois Espanjan sisällissodan jaloista Valenciaan vuonna 1938. He esiintyvät tasavaltalaisille, jäävät nationalistien käsiin, ja teloituksen uhalla esittävät Franco-henkisen shown.

Musiikilla on vahva sija Carlos Sauran elokuvissa; kahdessa trilogiassa Veren häät (1981) – Carmen (1983) – Noiduttu rakkaus (1985) ja Sevillanas (1992) – Flamenco (1995) – Tango (1998) ilmeisimmin. Laulut ovat hänen elokuvissaan muutenkin merkittäviä. Korppi sylissä -elokuvan (1975) tunnussävelestä ”Por qué te vas” tuli suursuosikki. Sauraa kiinnostaa musiikki folklorena. Nautintojen puutarhassa (1970) kuullaan ”Recordar”, Angelica-serkussa (1973) ”Rocío” ja Korppi sylissä -elokuvassa ”¡Ay, Maricruz!”, kaikki nämä Imperio Argentinan esittäminä. Sidotuin silmin -elokuvassa (1978) Conchita Piquer esittää laulun ”La lirio”. Suloiset hetket (1982) sai nimensä ”Recordar”-laulusta. Laulu on tärkeällä sijalla myös Sauran nykyaikaiselokuvissa kuten Vauhtia, vauhtia! (1981), Dispara (1993) ja Taxi (1996). Ei niin, etteivätkö espanjalaiset laulut olisi tärkeitä myös Sauran ohjaajakollegoille kuten Basilio Martín Patino (Canciones para después de una guerra, 1971), Jaime Chávarri tai Pedro Almodóvar.

Sovittaessaan José Sanchís Sinisterran ¡Ay, Carmela! -näytelmää Saura kiinnitti erityistä huomiota lauluihin. Tuloksena on musikaalinen tragikomedia siinä missä Vauhtia, vauhtia! on musikaalinen tragedia. Elokuvassa kuultavista kansalaissodan lauluista ”Hymne de Riego” oli omistettu kenraali Rafael de Riego y Núñezille (1785–1823), julistettiin kansallishymniksi 1822 ja myöhemmin tasavaltalaisten hymniksi 1931, ja eri tavoin muutetuin sanoin se symbolisoi monarkian ja kirkon vastaista asennetta. ”¡Ay, Carmela!” on sekin Napoleonin aikainen laulu, jota espanjalaississien tiedetään laulaneen jo 1808 ja jolla on ollut monta nimeä (”El ejército del Ebro”, ”El paso del Ebro”, ”Rumba la Rumba”, ”Rumbala”). Se riittyy varsinkin Ebrojoen hirvittävään taisteluun. Samaan taisteluun kytkeytyy toinenkin elokuvassa kuultava sävelmä, ”Si me quieres escribir”. Muuta kansallis-historiallista musiikkia elokuvassa ovat marcha real, Espanjan virallinen kansallislaulu, ”Chaparrita”, sekä puolalaiset ja italialaiset laulut.

Toiseen ryhmään, kupletteihin (coplas), kuuluvat monet elokuvassa kuultavat laulut. Niissä nousevat esiin espanjalaisen kupletin suuret hahmot Estrellita Castro (1912-1983) ja Angelillo (1908-1973). Ensinmainittua pidetään syystä eräänä espanjalaisen laulun uranuurtajana. Ennen ”Mi jacaa” (1931) ranskalaisen cuplén vaikutus oli Espanjassa hallitsevana. Imperio Argentinan ja Estrellita Castron ansiosta omaperäinen espanjalainen copla koki nousun, ja ”Mi jacasta” tuli eräs kuuluisimmista pasodobleista. Oi, Carmelassa kuultava parodinen versio on tehty varta vasten elokuvaa varten. Vaikka ”Suspiros de España” on peräisin vuodelta 1902, se sai valtaisan menestyksen Estrellita Castron esittämänä samannimisessä elokuvassa, jonka Benito Perojo ohjasi vuonna 1938 Ufan studioilla Saksassa. Saura esittää siitä alkuperäisen version. Angelillolle elokuva tekee kunniaa kahdella laululla, ”La hija de Juan Simón” ja ”El pajarillo”. Tuo madridilaissyntyinen laulaja kehitti espanjalaista aflamencada-laulua vaativia orkestrointeja suosien. Hän esiintyi myös kahdessa Luis Buñuelin tuottamassa elokuvassa, La hija de Juan Simón (1935, O: José Luis Sáenz de Heredia) ja Centinela alerta (1936, O: Jean Grémillon). Ensimmäinen sai jättimenestyksen tasavaltalais-Espanjassa, ja Francon voitettua Angelillo joutui maanpakoon Argentiinaan.

Oi, Carmela on uusi etappi Sauran löytöretkellä espanjalaisen musiikin historiaan, ja kytkemällä sen kansakunnan kipeimpien kokemusten aikakauteen se tarjoaa muistin avaimia ”kadonneen ajan etsintään”.

– Lähteinä ”…Leurs chansons courent encore dans les rues” (Jean-Claude Seguin) ja ”Les chants de la guerre d’Espagne” (Pilar Martínez-Vasseur) Avant-Scène du Cinéman numerossa 486 (novembre 1999) AA 24.11.2005