KOHTALOKKAAT KUVAT (1970)

Le foto proibite di una signora per bene/The Forbidden Photos of a Lady Above Suspicion
Ohjaaja
Luciano Ercoli
Henkilöt
Dagmar Lassander, Pier Paolo Capponi, Nieves Navarro
Maa
Italia/Espanja
Kesto
96 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Lisätieto
musiikki Ennio Morricone * English version
Ikäraja

Ennio Morriconen hivelevä bossanova kuljettaa Luciano Ercolin eroottista trilleriä, jossa liikaa lääkkeitä kuluttava miljonäärin puoliso (Dagmar Lassander) joutuu oudon kiristäjän kynsiin. Yläluokkainen ihmissuhdekieroilu on mehukas aikansa tuote ja värikkäiden sisustusideoiden aarreaitta.

***

Salaperäinen mies rannalla uhkaa Minouta, liikemiehen kaunista nuorta vaimoa. Sadistinen muukalainen kuljettaa teräesinettä pitkin hänen kehoaan ja viestii, että hänen miehensä Pierre on tappaja. Läheisen ystävänsä Dominiquen neuvosta Minou yrittää unohtaa tapauksen. Hän alkaa kuitenkin epäillä, että Pierre voi olla murhannut liikekumppaninsa Jean Duboisin, jolle tämä oli velkaa, varsinkin kun muukalainen tarjoaa todisteita äänitallenteen muodossa. Suojellakseen miestään hän antautuu alentaviin seksuaalisiin tekoihin. Valitettavasti kiristäjä uhkaa lähettää kuvia heidän puuhistaan ​​Pierrelle, ellei hän suostu viemään alennustilaansa entistä pitemmälle.

Kohtalokkaat kuvat on mainio eroottinen trilleri aikakaudelta, jolloin poliittista korrektiutta ei ollut olemassa. Korea tuotanto on kyllästetty juonittelulla, kiristyksellä ja fetisistisellä väkivallalla, loistavasti täydennettynä erityisen uhkealla Morriconen musiikilla. Kuten usein euroelokuvissa, miespäähenkilöt ovat joko epäsympaattisia (Capponi) tai suorastaan ​​inhottavia (Andreu) kiihdyttäen Dagmar Lassanderin vajoamista rauhoittavien lääkkeiden, alkoholin ja likaisen seksin suohon (muistuttaen Carroll Bakerin koettelemuksia Umberto Lenzin Paranoiassa [Orgasmo, 1969]). Hänen epätavallinen ahdinkonsa saa hänet huutamaan ”Peter, Peter” joka välissä, mutta tämä on vain lievästi ärsyttävää. Itse asiassa Lassander on täysin uskottava kiusattuna sankarittarena. Hänen avoimen haavoittuva naisellisuutensa on tyypillistä stereotyypittelyä mutta osuvasti tasapainotettu Susan Scottin esittämällä itsevarmalla biseksuaalihahmolla – joka eräässä vaiheessa jopa väittää, että olisi rakastanut tulla raiskatuksi! Luciano Ercolin elokuva on toisinaan ennustettava mutta vaivattomasti viihdyttävä, ja parempi kuin hänen myöhemmät (melko sekavat) giallonsa kuten Death Walks at Midnight (La morte accarezza a mezzanotte, 1972) ja Death Walks on High Heels (La morte cammina con i tacchi alti, 1971) (molemmissa pääosissa Scott, hänen vaimonsa).

– Adrian Luther Smith (Blood & Black Lace: The Definitive Guide To Italian Sex And Horror Movies, 1999). Antti Suonio 30.3.2011