RIIVATUT (1988)

Maailmankirjallisuuden klassikoista Andrzej Wajdaa on syvällisimmin kiehtonut Dostojevski, jonka Riivaajat-romaani kääntyi elokuvaksi ranskalaisella rahalla – Varsovan saadessa esittää Moskovaa. Uudelleen ajankohtaiseksi käyneessä tarinassa joukko utopistisosialisteja (mm. Isabelle Huppert) pyrkii uudistamaan venäläisen yhteiskuntajärjestyksen väkivalloin.

***

Andrzej Wajda (1926-2016) on tullut tunnetuksi pitkällä urallaan vahvasti kansakuntaansa Puolaa edustavana taiteilijana ja elokuvantekijänä. Kuitenkin peräti viisi hänen ohjaustöistään ovat elokuvasovituksia venäläisen kirjallisuuden teoksista. Vuonna 1962 Wajda loi Jugoslaviassa Siperiaan sijoittuvan intohimodraaman Synnin hekumaa, joka pohjautui Nikolai Leskovin pienoisromaaniin Mtsenskin kihlakunnan lady Macbeth. Saksan televisiolle tehty Pilatus und andere (1972) puolestaan perustui osittain Mihail Bulgakovin romaaniin Saatana saapuu Moskovaan. Suurta kiinnostusta Wajda tunsi venäläisistä mestareista erityisesti Dostojevskia kohtaan, sillä oman tulkintansa kuuluisan puolalaisen käsittelyssä saivat kolme tekstiä. Ohjaustöistä Berliinin Kultaisesta Karhusta kilpaillut Riivatut toteutui ranskalaisessa tuotannossa vuonna 1988 ja Rikos ja rangaistus oli televisiotuotantoa RFA:lle. Nastassia oli vuoden 1994 japanilainen yhteistyö, joka sai innoitteensa klassikkoromaanista Idiootti. Taustana näille töille olivat voimakkaasti menestyksekkäät Wajdan teatteriohjaukset, jotka olivat tapauksia niin Krakovassa kuin ulkomailla. Riivaajat eli Les Possédés toteutettiin 1971, Idiootti 1977 ja Rikos ja rangaistus 1984.

Käsikirjoittajiksi elokuvaversioon Riivatut Wajda sai yhteistyökumppaneikseen todelliset alan ammattilaiset Jean-Claude Carrièren, Agnieszka Hollandin ja Edward Źebrowskin, jotka alkoivat Wajdan kanssa työstämään Dostojevskin tarinaa. Merkittäviin rooleihin kiinnitettiin Isabelle Huppert, Jutta Lampe, Philippine Leroy-Beaulieu, Bernard Blier, Jerzy Radziwiłowicz, Lambert Wilson sekä Omar Sharif. Kuvauspaikoiksi valikoituivat Puolan Varsova, Podlaskie sekä Lódzkie ja rahoittajamaaksi tuli Ranska. Moskovan korvasi Varsova ja romaanin Venäjän maaseutu muuntui toisenlaiseksi miljööksi vaatimattomine kujineen, pienine asemineen, tehtaineen ja alituisine sateineen.

Myös elokuvan pääsankari vaihtui. Rohkea Sjatov ottaa tämän roolin ja toiminta rakentuu hänen ympärilleen. Sjatov on idealisti, oikeutetusti kapinallinen mies, jolta ei kestä kauan tajuta hankkeen järjettömyyttä, johon hän osallistuu. Ei ole merkityksetöntä, että häntä esittää juuri sama näyttelijä Jerzy Radziwiłowicz, joka oli ansioitunut Wajdan elokuvissa Marmorimies (1976) ja Rautamies (1981).  Muutoksia Riivatut koki myös mitä tuli sen perspektiiviin, näkökulmaan. Mukana ei ole enää sisäistettyjä visioita eikä perusteluja Stavroginin luonteelle. Katsojalla ei ole siis avaimia hahmoon, sillä elämäkerrallisia elementtejä ei enää ole, kuten äitiä tai muistoja Matrjoshkasta.

Tapahtumat sijoittuvat 1870-luvun Venäjälle, jossa idealistiset anarkistit pyrkivät tavoittelemaan yhteiskunnan uudistamista väkivaltaisin ottein. Wajda liikuttui syvästi Dostojevskin Riivaajat-romaanista ollessaan 27-vuotias. Wajdan mukaan Dostojevskin hahmot elävät elämäänsä objektiivisemmin kuin muut kirjalliset hahmot. Dostojevski ei kirjoita, mitä hänen sankarinsa ajattelevat, vaan välittää dialogin voimalla kaiken heidän psykologisen syvyytensä. Dialogi on Wajdalle luonnollisempaa teatteri-ilmaisussa kuin elokuvassa ja Riivatuissa onkin mukana paljon toimintaa. Kuitenkaan ilman dialogia hahmojen ideologiset ja psykologiset sekä varsin monimutkaisetkin motiivit ja ulottuvuudet eivät voisi taiteen kokijalle paljastua.

–  Stanislaw Latekin (Entretien avec Andrzej Wajda, Entre cinéma et théâtre, Wajda à l’ombre de Dostoïevski), Tadeusz Lubelskin (Dostoïevski et Andrzej Wajda: Du théâtre au cinéma) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 18.4.2023