A CITY OF SADNESS (1989)

Yhtaikaisesti sekä intiimi että valtava tarina kertoo kolmen veljeksen vaikeuksista Taiwanin rankkojen vuosien aikana Japanin hallinnon loputtua ja manner-Kiinan sorron vuosien alkaessa. Hou tasapainottaa rankkoja teemoja maalauksellisella sommittelulla ja vakaalla rytmillä. Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnon voittaja nosti taiwanilaisen elokuvan maailmankartalle.

***

Hou Hsiao-hsienin yhdeksäs elokuva Beiqing chengshi sinetöi hänen auteur-statuksensa myös lännessä. Elokuva voitti Venetsian pääpalkinnon 1989. Kansainväliset elokuvafestivaalit olivat huomioineet Taiwanin uuden aallon elokuvan 1980-luvun alusta lähtien – kansallisen tuotantoyhtiön Central Motion Picture Corporationin markkinointiponnistelujen tuloksena.

Kansainvälisen mielenkiinnon kasvaessa Taiwanin uutta aaltoa kohtaan kotimaassa siihen kohdistui voimistuva kritiikki. Länsimaisen populaarikulttuurin vaikutuksesta ja etenkin Hong Kongin tyyliteltyjen toimintaelokuvien suosion myötä Taiwanin uuden aallon elokuvat alkoivat kotimaassaan vaikuttaa vanhentuneilta. Omaelämäkerrallisuus ja kokeellinen estetiikka vierottivat nuorta katsojakuntaa. Kriitikot hyökkäsivät erityisesti Houta vastaan arvostellen hänen elokuviensa hitautta ja niiden loputtomia pitkiä otoksia.

Beiqing chengshistä tuli kuitenkin menestys myös Taiwanissa. Keskeisenä syynä oli sen aihe, koko kansakuntaa koskettava murrosvaihe Taiwanin historiassa, joka teki siitä todennäköisesti kulttuurisesti merkittävimmän elokuvan koko taiwanilaisen elokuvan historiassa. Puolivuosisataa kestänyt japanilaishallinto loppui Taiwanissa 1945, jolloin Chiang Kai-shekin johtama Kuomintang-puolue (KMT) otti saaren haltuunsa ja ankaraan hallintaansa. Hävittyään Kiinan sisällissodassa kommunisteille KMT vetäytyi joukkoineen Taiwanille eli Formosan saarelle 1949. Vanavedessä Taiwaniin tuli lähes kaksi miljoonaa pakolaista manner-Kiinasta.

Beiqing chengshi kuvaa tätä sekasortoista ajanjaksoa, jolloin saari siirtyy Japanin siirtomaasta KMT:n hallintaan ja sen väkiluku lisääntyi merkittävästi. Taiwanissa vuodesta 1948 voimassa ollut sotatilalaki kumottiin vihdoin juuri ennen Beiqing chengshin ensi-iltaa ja elokuva symboloi demokratisoinnin ja uuden ajan alkua. Elokuvassa sivutaa muun muassa Taiwanissa pitkään vaiettua tapausta, helmikuun 1947 verilöylyä, jossa Kuomintang tappoi kymmeniätuhansia taiwanilaisia.

Houlle tyypilliseen tapaan ympäröivää todellisuutta ja siinä tapahtuvia muutoksia tarkastellaan perheen näkökulmasta. Keskeinen tapahtumapaikka on Linin perheravintola. Perheessä on neljä poikaa. Sodasta palattuaan vanhin poika perustaa ravintolan japanilaisvalloituksen päättymisen kunniaksi. Hänen veljistään yksi on kuuromykkä valokuvaaja ja toinen on saanut hermoromahduksen työskennellessään japanilaisten tulkkina mantereella. Parannuttuaan hän ajautuu salakuljetuspiireihin. Neljäs poika on kuollut palvellessaan japanilaisten armeijassa. Aikakauden merkittävät tapahtumat kuten 2/28 -verilöyly ja sitä seuranneet teloitukset kuvataan epäsuorasti perheen reaktioiden, keskustelujen ja radion uutislähetysten kautta.

Houn tavasta liittää yhteen yleinen ja yksityinen on hyvänä esimerkkinä elokuvan alkukohtaus, jossa keisarin Hirohiton ilmoitus Japanin antautumisesta kuullaan radiosta samaan aikaan kun yhden päähenkilön rakastaja läpikäy vaikeaa synnytystä. Lapsi on helposti ymmärrettävissä symbolisesti uuden Taiwanin syntymäksi ja vuosikymmenien kolonisaation päättyneen. Poliittisen symboliikan lisäksi kohtauksesta välittyy vahvasti myös henkilökohtainen taso: perheelle lapsen syntymällä on vähintään yhtä suuri merkitys kuin Japanin antautumisella. Hou korostaa myös Taiwanin etnistä ja kulttuurista monimuotoisuutta. Elokuvassa puhutaan useita kieliä japanista mandariinikiinaan. Puhekieltä ei ole dubattu yhteiseksi, kuten aiemmin on ollut tapana, vaan kielellisellä monimuotoisuudella viestitään kulttuuristen erojen yläpuolelle nousevasta yhteisestä kansallisesta identiteetistä.

– Bordwell, Figures traced in Light ja muiden lähteiden mukaan Pasi Nyyssönen 25.4.2007.