BERLIN – ECKE SCHÖNHAUSER (1957)

Ohjaaja
Gerhard Klein
Henkilöt
Harry Engel, Ilse Pagé, Ekkehard Schall
Maa
Saksan demokraattinen tasavalta
Tekstitys
suom. tekstit
Kesto
81 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Schönhauser Alleen kulmilla Prenzlauer Bergissä hengailevat itäberliiniläisnuoret ja heidän vanhempansa: koko DDR:n vailla ihanteellisuutta näyttävä, länsimaista mallia ottanut – joskin myös Saksan liittotasavaltaa kritisoiva – ja ilman virallisia lupia valmistunut ongelmanuorikuvaus oli ilmestyessään tapaus. Suursuosioon se nousi onnistuttuaan välttämään esityskiellon Saksan vapaan nuorisoliikkeen tuella.

***

1950-luvulla Yhdysvalloissa kansaa kuohuttanut nuorisolevottomuus ja -rikollisuus poimittiin nopeasti Hollywood-elokuvien aiheeksi. Trendin aloitti Älä käännä heille selkääsi (The Blackboard Jungle, 1955), jonka menestystä seurasi tusinoittain kuvauksia kesyttämättömistä nuorista. Seuraavana vuonna muotiaiheeseen tartuttiin Saksan liittotasavallassakin nuoren Horst Buchholzin tähdittämällä elokuvalla Nahkatakit (Die Halbstarken, 1956). Kuten amerikkalaiset vastineensa, myös Nahkatakit herätti vastustusta – teinien ongelmakäytöksen kuvaamista fiktiossa pidettiin provosoivana ja huonoa esimerkkiä antavana.

Vuosi Nahkatakkien jälkeen myös Saksan demokraattisessa tasavallassa hypättiin kelkkaan. Idässäkin viranomaiset pelkäsivät elokuvien lietsovan nuorisolevottomuuksia. Lisäksi sisältöjä valvottiin muultakin kantilta. Jo käsikirjoitusvaiheessa sensoriviranomaiset olivat suhtautuneet kriittisesti elokuvaan Berlin – Ecke Schönhauser, sillä sen nähtiin esittävän DDR-elämän negatiivisessa valossa. Kuvauslupia ei myönnetty, mutta kuvaukset aloitettiin siitä huolimatta lokakuussa 1956. Koekatselussa valmis elokuva sai viranomaisilta tuomitsevan vastaanoton ja sen julkaisu aiottiin kieltää. Suunnitelmat muutti Saksan vapaan nuorison keskuskomitean puoltava näkemys ja tuki elokuvalle. Berlin – Ecke Schönhauser julkaistiin elokuussa 1957 ja nousi välittömäksi katsojamenestykseksi.

Tarina kertoo neljästä päämäärättömästä nuoresta. Porukan vanhin, rakennustyömaalla työskentelevä Dieter (Ekkehard Schall) pääsee usein pälkähästä poliisiveljensä vuoksi. Levoton, äitinsä kanssa riitelevä Angela (länsisaksalainen Ilse Pagé) on rakastunut Dieteriin. Muita kiltimpi Kohle (Ernst-Georg Schwill) pyrkii pysymään mahdollisimman paljon poissa kotoa välttääkseen selkäsaunat väkivaltaiselta isäpuoleltaan. Etuoikeutetummassa ympäristössä kasvanut Karl-Heinz (Harry Engel) puolestaan on joukon pahis. Erään kohtalokkaan yhteenoton seurauksena Dieter ja Kohle päättävät paeta rajan yli Länsi-Berliiniin, mutta joutuvat huomaamaan, etteivät asiat ole sen paremmin toisella puolella.

Kriittisyydestään huolimatta elokuva pysyy uskollisena kommunistisille perusperiaatteille. Epämiellyttävin henkilöhahmo on taustaltaan porvarillinen, ja ”vapaassa” lännessä kansalaisvapaudet ovat huonommalla tolalla kuin idässä. Kohlen hahmo muistuttaa Sal Mineon Nuoressa kapinallisessa (Rebel Without a Cause, 1955) esittämää Platoa sivullisuudessaan ja täyttymättömässä, tuomitussa tarpeessaan kuulua joukkoon. Symbolisesti hän ajautuu ongelmiin nimenomaan tavoitellessaan länsimarkkaa, jonka Karl-Heinz on hänelle valheellisesti luvannut. Oikeastaan lähes kaikkien elokuvan nuorten ongelmien voi välillisesti tai suoraan nähdä juontuvan lännen houkutusten aiheuttamasta epävakaudesta itäsaksalaiseen elämään.

Ohjaaja Gerhard Klein (1920–1970) ja käsikirjoittaja Wolfgang Kohlhaase (1931–2022) tekivät useita elokuvia yhdessä vuodesta 1954 alkaen. Berlin – Ecke Schönhauser oli heidän nk. Berliini-trilogiansa viimeinen osa. Kahdeksan vuotta myöhemmin heidän sukupolvien välistä kuilua kommentoinut elokuvansa Berlin um die Ecke (1965) kiellettiin antisosialistisena. Ajan henki oli muuttunut konservatiivisemmaksi, ja samana vuonna DDR:ssä hyllytettiin useita muitakin elokuvatuotantoja. Kleinille päätös oli musertava – hän ei enää ohjannut muita pitkiä elokuvia ennen kuolemaansa 50-vuotiaana vuonna 1970. Berlin um die Ecke viimeisteltiin ja julkaistiin vuonna 1987. Wolfgang Kohlhaasen käsikirjoittajaura jatkui yhdistyneessä Saksassa 2010-luvulle saakka.

– Jim Mortonin (East German Cinema Blog, 1.10.2010) mukaan Suvi Heino 2.4.2024