RONJA RYÖVÄRINTYTÄR (1984)

Ronja asuu ryöväriperheensä kanssa Matiaksenlinnassa, jonka toiseen puoliskoon on kysymättä muuttanut Borkan rosvojoukko. Borkan ja Matiaksen ryövärit vihaavat toisiaan, mutta Ronja ystävystyy Borkan pojan Birkin kanssa. Lasten seikkailut erikoisia olentoja kuhisevassa Matiaksenmetsässä kertovat kaiken ylittävästä ystävyydestä ja itsenäistymisestä.

***

Kirjana Ronja ryövärintytär ei nouse Astrid Lindgrenin kahden merkittävän moraalisen pohdinnan, teosten Veljeni Leijonamieli ja Mio, poikani Mio tasolle, eikä se toisalta anna lapsille Peppi Pitkätossun tai Vaahteramäen Eemelin räjähdyksenomaisia anarkistisia oivalluksia. Mutta konkreettisuudessaan, henkilöhahmojensa luonnonläheisyydessä ja viestinsä selkeydessä se yhdistää moraliteetin ja naurua kirvoittavan anarkian viisaalla tavalla, niin että se luontuu elokuvaksi helpommin kuin abstraktilta vaikuttava pohdiskelu. Siksi Ronja ryövärintytär on onnistuneimpia, riemukkaimpia elokuvia mitä Lindgrenin teoksista on tehty. Sen on ohjannut Tage Danielsson, crazy-huumoria viljelleen koomikkoparin Hasseåtage toinen osapuoli. Ja tämän komediataustan elokuvasta on tunnistavinaan, erityisesti rosvojen persoonallisuuden ja tapojen kuvauksesta.

Ronja ryövärintytär sijoittuu myyttiseen keskiaikaan, jolloin metsät vielä vilisivät ryöväreitä, maahisia, syöjättäriä ja kakkiaisia. Tarinaan mahtuu elämän koko kirjo syntymästä kuolemaan ja rakkaudesta vihaan. Ronja syntyy rajun ukonilman kätilöimänä. Myrsky halkoo kahtia linnan, jossa hänen isänsä Matias asuu vaimonsa Loviisan ja kahdentoista ryöväriveijarin kanssa. Ronjan elämän todellisuutta ovat ryöstöretkiltä palaavat, alinomaa Borka-nimisen kilpailevan rosvon joukkioita ja nihtejä vastaan taistelevat sedät, ilkeät syöjättäret ja hupaisat kakkiaiset. Hankalan alkukosketuksen jälkeen hän ystävystyy Borkan pojan Birkin kanssa, ja yhdessä tämä nuori parivaljakko ryhtyy muuttamaan maailmaa paremmaksi. Autuaaksitekevänä keinona on ystävyys, jonka avulla rakentuu siltä yli syvimmänkin rotkon.

Ronja ryövärintytär ei ole pelkkää fantasiaa eikä mytologista mässäilyä, vaan se sisältää runsaasti nykypäivään kiinnittyviä aineksia. Mitäpä muuta Ronjan ja Birkin pako ikiomaan Impivaaraansa on kuin irroittautumista epäviihtyisästä yhteiskunnasta. Elokuva ei unohda käsitellä vaikeita, ahdistaviakin asioita. Lapsen suhde omissa odotuksissaan pullisteleviin vanhempiin, painajaiset ja kuolema ovat seikkoja, joita Astrid Lindgren on aiemminkin tarkastellut viisaasti, uteliaita ja kyseleviä maailmankuvanrakentajia ymmärtäen. Kaikenlainen kyynisyys on kaukana tästä sadusta, joka saattaa käynnistyä hieman hitaasti, mutta kehittyy vähitellen varsin valloittavaksi, luontoa ja ystävyyttä kauniisti ylistäväksi elokuvaksi.

– Veli-Pekka Makkosen (1985) ja Antti Lindqvistin (1985) mukaan