Guðný Halldórsdóttirin esikoisohjaus perustuu hänen isänsä, Nobel-kirjailija Halldór Laxnessin romaaniin. Jäätikön jumalat käsittelee kristinuskon ja pakanuuden yhteentörmäystä. Piispa lähettää Umbin tutkimaan Snæfellsnes-kylässä asuvaa pappia Jón Prímusta. Pappi ei täytä velvollisuuksiaan, ja häneen liittyy erikoisia huhuja.

***

Jäätikön jumalat on islantilaisen Nobel-palkitun kirjailijan, ohjaajan oman isän, Halldór Laxnessin samannimiseen teokseen perustuva elokuva, joka käyttää hyväkseen islantilaisista saagoista tuttua taikaa ja Islannin luonnon satumaisuutta tyydyttäessään katsojien pohjoisen eksotiikan kaipuuta. Elokuvassa voimakkaasti läsnä oleva uskonnollisuus, niin kristillinen kuin pakanallinenkin, oli läheinen teema kirjailija Laxnessille, joka nuorukaisena kääntyi roomalaiskatoliseen uskontoon ja oli myöhemmässä elämässään kiinnostunut paitsi sosialismista myös itämaisista uskonnoista. Elokuvan alkuperäisnimi suomentuu ’kristinusko jäätikön alla’.

Elokuvan valmistumisen aikoihin islantilainen elokuvateollisuus oli vasta lapsenkengissä: oikeastaan vasta 1979 perustettu Islannin elokuvarahasto käynnisti kunnolla elokuvatuotannon ja 80-luvun loppuun mennessä maassa oli tuotettu ainoastaan muutamia kymmeniä pitkiä elokuvia. Jäätikön jumalat heijasteleekin nuoren elokuvamaan tarvetta tutkia islantilaista identiteettiä kansallisten teemojen kautta. Kiinnostus erityiseen islantilaisuuteen oli läsnä vahvasti Laxnessin tuotannossa, joka monin paikoin edustaa lajityypiltään maagista realismia. Vaikka ”Jäätikön jumalat” -romaani julkaistiin vuonna 1968, jolloin 60-luvun poliittinen radikalismi oli huipussaan Euroopassa, teos pitäytyy silti kommentoimasta maailman tapahtumia ja keskittyy pienen yhteisön elämään Snæfellin jäätiköllä.

Elokuvassa nuori Umbi lähetetään piispan käskystä pääkaupungista Snæfellin kylään tutkimaan paikallisen seurakunnan toimia, kun leviää huhuja, että kristillinen toiminta kylässä on kovin huonolla tolalla pastorin laiminlyödessä velvollisuuksiaan. Käy ilmi, että kansanuskomukset ja kristilliset ainekset käyvät sekasortoista yhteiseloaan, ja legendat ja myytitkin ovat tulleet jäätikön reunalla eläviksi. ”Rationaalisen, aisteihinsa ja järkeensä uskovan ihmisen ja yliluonnollisen kohtaaminen on ollut elokuvien lempiaiheita niin kauan kuin niitä on tehty,” totesi Pertti Avola aikalaisarviossaan. Elokuvan tarina onkin nähty yrityksenä löytää kultainen keskitie järkiperäisen ja transsendentaalisen maailmankatsomuksen väliltä. Sitä on verrattu sävyltään myös japanilaisiin kaidan-tarinoihin.

– Eri lähteiden mukaan Marjo Pipinen 12.2.2008