1920-luvun Kiinan avioliittoyhteisöä kuvaavassa tyylitellyssä draamassa rikkaan kauppiaan jalkavaimoksi saapuu kuvankaunis nuori nainen. Alisteisessa asemassa elävät vaimot kilpailevat keskenään miehensä huomiosta. Edeltäjänsä tapaan Punainen lyhty oli myös kiellettynä jonkin aikaa kotimaassaan.

***

Kuvaajana aloittanut Zhang Yimou on esteettisesti maalaileva ohjaaja. Ohjaajan aiemmissa elokuvissa väri ja musiikki ovat ilmentäneet voimakkaita tunteita. Punainen lyhty vie esteettisen tyylittelyn huippuunsa. Se on hillitty kertomus 1920-luvun kiinalaisesta avioliittoyhteisöstä. Yhteisöstä sikäli, että tällöin miehillä oli mahdollista pitää useita vaimoja.

Punainen lyhty ei kuvaa suoraan tunteita, vaan viileitä rituaaleja ja intohimon kääntymistä itsetuhoksi. Ohjaajan aiemmista elokuvista maalaiskuvaus Punainen pelto oli elämänhalun ylistys, Ju dou taas aistillinen intohimodraama, jossa sosiaalinen järjestys kosti sen sääntöjä pakeneville rakastavaisille. Punaisessa lyhdyssä pakotietä ei ole, kaikki on rituaalien ohjaamaa.

Elokuvan pääroolissa on rikkaan kauppiaan neljäs jalkavaimo Songlian (kuvankaunis Gong Li). Hän joutuu taloon jossa noudatetaan ikivanhoja perinteitä. Lyhdyt sytytetään isännän suosiman vaimon taloon. Vaikka vaimoilla on omat etunsa, palvelijansakin, on heidän elämänsä alistettua, vailla muuta tarkoitusta kuin isännän palveleminen. Punainen lyhty on säälimätön patriarkaalisuuden kuvaus, missä naisten aika ja voima kuluu keskinäiseen juonitteluun.

Yhtä paljon kuin umpikujaan päättyvä tarina, Punaisessa lyhdyssä merkitsee ja kiinnittää huomiota toteutus. Vallankäyttö saa ilmaisunsa elokuvallisin keinoin: liikkumattomissa, usein suoraan edestä kuvatuissa kompositioissa, lavastuksessa, kuvarajauksissa, kameran etäisyydessä sekä ohjaaja Zhangille tyypillisesti värien ja äänten kautta. Tämä kaikki tekee yhteen paikkaan sijoittuvasta elokuvasta entistäkin sulkeutuneemman. Näihin kehyksiin Punainen lyhty asettaa henkilönsä.

Elokuvassa on nähty myös yleisempää vertauskuvaa Kiinan poliittisista oloista. Elokuva olikin jonkin aikaa kielletty Kiinassa. Monet asiat puhuvat vertauskuvallisuuden puolesta. Talon isäntää nähdään kuvassa vain harvoin eikä koskaan lähikuvassa. Jos kyse olisi psykologisesta draamasta, isännän persoonallisuus olisi luultavasti yksi osatekijä. Nyt hän on kuitenkin vain ehdoton vallankäyttäjä, jonka ei tarvitse perustella päätöksiään eikä asettaa rangaistuksiaan kenenkään harkittavaksi. Zhang hahmottelee suurtalouden linnoitusmaisen jykevyyden ja staattisuuden toistuvasti ja vahvasti.

– Osmo Peltosen (KU 7.8.1992) mukaan Timo Matoniemi 1996