ARIZONA DREAM (1993)

Nuoren Johnny Deppin näkökulmasta kerrottu Arizona Dream oli Kusturican yritys ymmärtää ja samalla visualisoida omat mielikuvansa Amerikasta ja amerikkalaisesta unelmasta. Kusturicalla oli vaikeuksia säädellä luomisvoimaansa elokuvassa, joka lopulta saatiin tiivistettyä 140 minuuttiin.

***

Pienimuotoisilla Isä on työmatkalla- ja Mustalaisten aika -teoksilla läpimurtonsa tehnyt bos­nialaissyntyinen Kusturica jatkaa omintakeista linjaansa myös ensimmäisessä suurtuotannossaan. Päähenkilön Axelin ja hänen kumppaninsa Arizonan takamaille, omituisen lesken ja hänen tytärpuolensa maatilalle päätyvä matka on monipolvinen, henkevä, eräänlaisen maagisen realismin täyttämä sukellus jonnekin amerikkalaisen sie­lunmaiseman myyttisiin kerrostumiin. Kauttaaltaan absurdilla huumorilla ja tapahtumilla ladattu, visuaalinen ja juonellinen ilotulitus on moninaisten viitteiden, symbolien ja mielikuvien runsaudensarvi, josta hämmentyy toisi­naan omaan nokkeluutensa kompastelevassa itsetietoisuudessaankin virkistävä ja tenhoava, kaikkia kaavoja ja to­tuttuja ratkaisuja hylkivä keitos. Olennainen osa Arizona Dreamin viehätysvoimaa ovat briljanttia työtä tekevät näyttelijät. Johnny Deppin, Lili Taylorin ja Vincent Gallon rinnalla loistavat veteraani-ikään ehättäneet, kuin uuden nuoruutensa kokeneet Jerry Lewis ja Faye Dunaway.

– Olavi Similä (Filmihullu 4/1994)

Sarajevossa vuonna 1955 syntynyt Emir Kusturica on noussut huimaa vauhtia arvostetuimpien ohjaajien joukkoon koko maailmassa. Hänen ensimmäinen elokuvansa valmistui vuonna 1980 Jugoslavian tv:lle. Ensimmäinen filmil­le tehty teos, Da Ii znate Dolly Bell? (Muistatko Dolly Bellin?, 1981), voitti Venetsian elokuvajuhlilla parhaan esikoisohjauksen palkinnon. Isä on työmatkalla (1987) palkittiin Cannesissa parhaana elokuvana ja Mustalaisten aika (1989) sai Cannesissa palkinnon parhaasta ohjauksesta.

Menestyksen siivittämänä Milos Forman kutsui Kusturican opettamaan elokuvaa Columbian Yliopistoon, jossa eräs Kusturican oppilaista, David Atkins, esitteli käsikirjoituksensa. Kusturica innostui aiheesta, mutta Arizona Dreamista on silti vaikea sanoa, mikä on käsikirjoittaja Atkinsin panosta ja minkä ohjaaja Kusturica on tuonut muassaan. Elokuva on kauttaaltaan unenomainen, surrealistisia näkyjä ja haavekuvia tulviva vuo, seikkoja, jotka on useimmin yhdistetty eurooppalaiseen elokuvaperintöön kuin amerikkalaiseen.

Kusturicalla oli ilmeisiä vaikeuksia totutella amerikkalaiseen elokuvantekotapaan. Hänen ensimmäinen käsikir­joitusversionsa Atkinsin tekstin pohjalta oli kaikkiaan 265-sivuinen. Tuottajien pakottamana hän vetäytyi pariksi viikoksi lyhentämään tekstiä. Kun kaksi viikkoa oli kulunut, hän saapui tuottajien luo mukanaan 294-sivuinen kä­sikirjoitus. Tässä vaiheessa elokuvan budjetti oli noussut 19 miljoonasta dollarista 32 miljoonaan. Seurauksena täs­tä kaikesta oli se, että tuottajat ajoivat Kusturican pois projektista kuusi viikkoa ennen kuvausten alkua. Kun he yrittivät löytää ohjaajaa tämän New Yorkin ja Pariisin asunnoista, he vetivät vesiperän: Kusturica oli paennut sisäl­lissodan keskelle kotikaupunkiinsa Sarajevoon.

Kuvaukset pääsivät kuitenkin alkamaan ajallaan ja ne saatiin loppuun aikataulun mukaisesti. Seuraavaksi ongel­maksi muodostui elokuvan kesto. Kusturican ensimmäinen leikkausversio oli vaatimattbmat yhdeksän tuntia! Hän lupasi kuitenkin lyhentää elokuvan kahteen tuntiin ja 40:ään minuuttiin. Tuottajat uhosivat, etteivät he pysty myy­mään yli kaksituntista elokuvaa. Lopulta Kusturica pääsi nykyiseen kestoon (141 minuuttia), joskin USA:n ja Eng­lannin markkinoita varten elokuvasta leikattiin 119 minuutin mittainen versio. Shawn Levyn kirjoittamassa Jerry Lewis  -elämäkerrassa King of Comedy (St. Martin’s Press, New York 1996), Lewis pahoittelee Kusturican saamaa kohtaloa. Hän kertoo, että se mitä valkokankaalta näkyy, on aivan jotain muuta, mitä hän oli etukäteen lukenut kä­sikirjoituksesta.

Arizona Dream -elokuvasta valmistui vuonna 1995 ”director’ s cut”, joka pääsi USA:ssa rajoitettuun levitykseen.

– Heikki Keskinen (1997)