Hugh Loftingin jo 1920-luvulla luoma eläintohtori Dolittle ei ollut Euroopassa kovinkaan tunnettu, kunnes vuonna 1998 suosionsa huipulla ollut Eddie Murphy palkattiin esiintymään tarinan adapaatiossa. Tässä tapauksessa eläinten puhetta kuuleva tohtori alkaa itsekin käyttäytyä eläinten tavoin, mistä seuraa yllin kyllin hassuja kommelluksia.

***

Brittikirjailija Hugh Lofting loi eläintohtori Dolittlen hahmon ensimmäisen maailmansodan aikaan Flanderissa. Eläimien kieltä ymmärtävän ja niille puhuvan tohtorin kommellukset auttoivat etulinjassa insinöörinä toimivaa kirjoittajaa kestämään mutaista asemasotaa ja myös löytämään kotiin lähetettyihin kirjeisiinsä optimistisemman sävyn. Vuonna 1920 julkaistiin sarjan ensimmäinen lastenkirja, ja sittemmin sarjan tarinoita on käännetty suomeksi nimellä tohtori Tuulinen ja tohtori Tattinen.

Dolittlesta ilmestyi vuonna 1963 Hollywoodin suurmusikaali, joka floppasi sen verran pahasti, että sitä pidetään eräänä kultakauden studiojärjestelmän hajottajista. Richard Fleischerin ohjaaman elokuvan pääosassa lauleskeli Rex Harrison. Hahmossa sinänsä ei ollut vikaa, mutta tuhlailevan musikaalin lähestymistapa oli ajankohtaan nähden väärä, kun suurtuotantojen suosio alkoi hiipua.

1990-luvun teknologia mahdollisti toteuttaa eläinten suunliikkeet entistä aidommin, mitä hyödynnettiin monissa aikakauden elokuvissa, esimerkiksi Babe – urhea possu (1995). Samoin 80-luvun tähtikoomikko Eddie Murphy oli saanut uraansa uutta virtaa nuoremmalle yleisölle suunnatulla elokuvalla Pähkähullu professori (1996). Tilaisuus oli otollinen yhdistää kaksi suosittua trendiä uudeksi Dr Dolittle-elokuvaksi. Kuitenkin varottiin toistamasta edellisen sovituksen virheitä; kirjojen perustasta on oikeastaan jäljellä enää vain tunnistettava nimi ja kyky puhua eläimille.

Lapsena John Dolittlen kykyyn puhua eläimille ei uskottu, vaan tämän tapaa toimia perheen koiran kanssa kommunikoidessaan pidettiin häiriökäytöksenä. Aikuisena menestyväksi eläinlääkäriksi valmistunut Dolittle ajaa vahingossa eläinkolarin, ja huomaa saaneensa kykynsä takaisin. Kaikenkarvaiset eläimet alkoholisoituneista apinoista isoon tiikeriin suuntaavat hakemaan häneltä apua vaivoihinsa, kun kerrankin joku ihminen heitä ymmärtää. Vakavamieliset kilpailevat tohtorit yrittävät toisaalla hyödyntää miehen ilmeistä kajahtaneisuutta yrittämällä kaapata tämän klinikan.

Ilmestyessään elokuva ei sanottavammin saanut kriitikkoja puolelleen. Paremmasta päästä oli Katso-lehden 4/1998 Juha Itkosen kahden ja puolen tähden arvostelu: ”Poliittisesti korrektia sanomaa erilaisuuden hyväksymisestä sumentavat vain eräät eläinten suuhun sovitetut vitsit, joiden kohderyhmä ei taida tällä kertaa katsomossa istua.” Kalevan Sauli Pesonen selkeyttää samaa 20.10.1998 ilmestyneessä arviossaan: ”Nauru irroitetaan paljon navanalaisista: eläimet paitsi puhuvat, myös piereskelevät. Anaali-animaalilinja käy elokuvan edetessä turhan helpoksi, vaikkei mauttomuutta tyylikeinona kannatakaan väheksyä.”

HS Nyt-liitteen Helena Ylänen kirjoittaa numerossa 41/1998: ”Juoni on tietenkin amerikkalaisen karkeapiirteinen. Valaistuminen tapahtuu voimakkaitten asetelmien kautta. Yhtäällä ovat kovat liikemiehet, jotka haluavat ostaa tohtorin praktiikan, ja järkevät aikuiset, jotka toimittavat hänet hoitoon. Toisaalla ovat eläimet ja tohtorin elukoita rakastava tytär” (…) ”Eläintohtori ei ole niinkään perhe-elokuva, kuin komedia aikamiespojan kasvuhäiriöistä. Se on etappi macho-Eddien matkassa kohti onnellista lapsellisuutta.”

Piereskely- ja navanalushuumorista tuli ilmeisesti sen verran palautetta, että näitä osuuksia vähennettiin elokuvan vuonna 2000 julkaistussa kiltimmässä jatko-osassa, jossa myös Dolittlen tyttäret saivat isommat roolit. Videolla julkaistiin tämä jälkeen vielä kolme heihin keskittyvää osaa ilman Murphyä. Iltalehti 14.9.2000 tiesi kertoa päätähdestä: ”Koomikko-näyttelijä Eddie Murphy pelkää niin paljon elukoita, että kieltäytyi koskemasta yhteenkään filmatessaan parin vuoden takaista komediahittiään Eläintohtori. Kun elokuvaa tehtiin, Murphyn kohtaukset kuvattiin erikseen ja eläinkohtaukset lisättiin myöhemmin mukaan tietokoneen avulla, jotta tähti ei joutuisi olemaan missään tekemisissä eläinten kanssa.”

Paavo Ihalainen