YÖN KOLMANNES (1971)


Żuławskin debyytti oli vuoden 1971 puhutuin elokuva. Ihmiskunnan pimeimmistä puolista kertovassa draamassa Michał ajautuu tuuliajoille, kun hänen perheensä joutuu Gestapon käsiin. Hän kohtaa vaimoaan muistuttavan naisen, ja houreista tilaa pahentaa osallistuminen rokotetutkimukseen, jossa täitä ruokitaan ihmisverellä. Miehityksen vuodet näyttäytyvät kaaoksen aikana, jolloin kaikki normit joutuivat uudelleenarvioitaviksi.
***
Yön kolmannes on puolalaisvisionääri Andrzej Żuławskin (1940–2016) debyyttikokopitkä. Se perustuu osittain Żuławskin isän Mirosławin kokemuksiin toisen maailmansodan aikaisessa miehitetyssä Lwówissa, jossa Andrzej syntyi. Lwów, nykyinen Ukrainan Lviv, oli tuolloin puolalainen kaupunki, jonka miehittivät ensin neuvostojoukot ja sen jälkeen natsit. Mirosław Żuławskin kaltaiset intellektuellit ja vastarintaliiketoimijat löysivät suojan miehittäjien mielivallalta kaupungissa toimineesta Rudolf Weigl -instituutista, jossa kehitettiin rokotetta lavantautia vastaan täiden avulla. Antamalla täiden juoda vertaan tunnin päivässä tienasi tiukasti säädeltyä ruokaa sekä kallisarvoista aikaa maanalaiseen toimintaan, ja mikä tärkeintä, miehittäjät jättivät täiden ruokkijat usein rauhaan.
Isän ja pojan yhdessä käsikirjoittama, Ilmestyskirjan jakeilla alkava ja siihen myös nimellään viittaava Yön kolmannes kertoo nuoresta Michał-nimisestä miehestä, jota kohtaa elokuvan alussa tragedia. Lwówissa hän päätyy mukaan maanalaiseen vastarintatoimintaan ja täiden ruokkijaksi Rudolf Weigl -instituuttiin sekä kohtaa vaimonsa kaksoisolennon. Miehitetty kaupunki on tukahduttava, täynnä väkivaltaa ja vainoharhaa. Rakenteeltaan elliptinen, unen logiikalla etenevä ja runsaan symboliikan kyllästämä elokuva vakuuttaa intensiteetillään ja voimakkailla kuvillaan. Alkupuolella nähdään synnytyskohtaus, jossa poikalapsi saapuu Michałin avustuksella maailmaan; on kuin Żuławski näin julistaisi saapuneensa elokuvamaailmaan näyttämällä oman syntymänsä.
Żuławskin tunnistettava, voimakas elokuvailmaisu on nähtävissä jo esikoiselokuvassa. Kamera-ajot, usein alhaalta kuvatut laajakulmakompositiot, käsivarakuvaus ja epätyypillisesti asemoidut dialogikohtaukset määrittävät visuaalista ilmettä. Żuławskin elokuvat tunnetaan kuitenkin erityisesti näyttelijäntyöstä. Ohjaaja saa näyttelijöistään irti suorituksia, joissa nämä vaikuttavat olevan syvästi poissa tolaltaan. Niiden hurjaa emotionaalisuutta ja jopa aggressiivista epäluonnollisuutta kutsutaan usein hysteeriseksi, ja Żuławskin tapaa manipuloida näyttelijänsä tähän tilaan on pidetty jopa yhtä häiritsevänä kuin itse suorituksia. Ohjaajan kuuluisimman ja pahamaineisimman elokuvan Possession (1981) pääroolissa ikimuistoisesti esiintyvä Isabelle Adjani onkin kutsunut Żuławskin elokuvia ”tunnepornografiaksi”.
Possessionin nähneet voivat havaita Yön kolmanneksesta lukuisia yhtymäkohtia. Kumpikin on saturoiduissa väreissä kuvattu apokalyptinen draama hajoavasta perheestä, kummassakin nähdään kaksoisrooleja sekä portaikkoon sijoittuva samankaltainen huipennus. Portaikko on Żuławskin elokuvissa muutenkin toistuva motiivi, jonka hän on sanonut mieltävänsä raamatulliseksi. Se on myös symbolinen avain Żuławskin tuotantoon, jota voi luonnehtia metafyysiseksi, nousemiseksi toiselle ulottuvuudelle. Hänen elokuvansa tutkivat älykkäästi eksistentiaalisia olemisen ja todellisuuden kysymyksiä. Katsojalle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin yksikertaisesti kysyä: mitä oikein katson?
Naispääosassa kaksoisroolin tekevä Małgorzata Braunek oli Żuławskiin puoliso, josta koettu ero inspiroi myöhemmin Possessionin. Elokuvan takaajana toimi puolalaisen elokuvan suurmies Andrzej Wajda, jonka elokuvissa Żuławski oli työskennellyt apulaisohjaajana. Musiikin säveltäneen Andrzej Korzyńskin kanssa yhteistyö jatkui viimeiseen Cosmos-elokuvaan (2015) saakka. Yön kolmannes kuvattiin Krakovassa, sillä vuonna 1970 Lwówia ei ollut enää olemassa. Se jäi Żuławskin ainoaksi Puolassa tehdyksi elokuvaksi, jota ei kielletty kotimaassaan.
– Daniel Birdin (Second Runin DVD-julkaisun vihkonen, 2007) mukaan Suvi Heino 12.1.2023