SHEBA, BABY (1975)

Ohjaaja
William Girdler
Henkilöt
Pam Grier, Austin Stoker
Maa
USA
Tekstitys
svensk text
Kesto
90 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Ikäraja

Sheba, Babyn ilmestyessä Grier oli jo blaxploitaation supertähti. Elokuvassa yksityisetsivien kuningatar Sheba Shayne palaa Kentuckysta Chicagoon kohtaamaan isäänsä kovistelevat gangsterit. Laatusoulia edustavassa tunnarissa Barbara Masonin kehräävät vokaalit menevät täydellisessä synkassa Grierin valtavan karisman kanssa.

***

Pam Grierin tähti oli nousussa blaxploitaatio-klassikoiden Coffyn (1973) ja Foxy Brownin (1974) jälkeen. Vaikka Grierin suosio oli todettu lippuluukulla, tuotantoyhtiö American International Pictures (AIP) aisti blaxploitaatio-ilmiön hiipumisen. Menestyksensä huipulla näyttelijän ja AIP:n välit olivat julkisesti jännitteiset. Grier ei ollut omia puoliaan pitävä itsenäinen nainen ainoastaan valkokankaalla vaan totesi julkisesti, että AIP ei arvosta yleisöjä, joille se tekee elokuvia. Ottaen huomioon, että Grierin elokuvien kohdeyleisön katsottiin koostuvan pääosin mustista amerikkalaisista, lausunto ei ollut tuotantoyhtiötä kohtaan erityisen mairitteleva. 1970-luvun puolivälin jälkeen AIP purki sopimuksensa tähden kanssa.

Ennen blaxploitaation lopullista hiipumista edelsi kuitenkin Grierin soolona tähdittämät elokuvat Sheba, Baby (1975) sekä Friday Foster (1975). Jännitteisessä suhteessa työnantajansa kanssa Grier vaati valtaa kulissien takana elokuviinsa. Sheba, Baby jatkaa Coffyn sekä Foxy Brownin kaanonia kostoelokuvana, mutta vigilantismin rujoa yleissävyä on pehmennetty yksityisetsivän työllä.

Chicagossa työskentelevä yksityisetsivä Sheba Shayne palaa kotikonnuilleen Kentuckyn Louisvilleen puolustamaan isäänsä tätä kovistelevilta gangstereilta. Tarinan edetessä panokset kovenevat ja Sheba löytää itsensä selvittämästä laajempaa, koko kaupunkia koskevaa korruptiorinkiä. Tulitukea taistoon antaa Sheban ex-ihastus, jonka kanssa vanha liekki tuntuu saavan uutta kipinää.

”You two gorillas better pray that broad’s daddy don’t die! Or there ain’t gonna be a safe place to either shit in this town, much less than live” täräyttää pääpahista näyttelevä bläkkärielokuvien vakkari D’Urville Martin apumiehilleen kiteyttäen samalla Grierin kostoelokuvien hengen pähkinänkuoressa. Edeltäjiensä tapaan naarasleijonan vaistot heräävät eloon läheisten ollessa uhattuina. Yhteiskunnallista ulottuvuutta tarjoaa jälleen Coffyn tapaan ajatus siitä, että rikollisuuden portaita on mahdollista nousta tuhoten pahuuden pesäke sisältä päin. Pesäeroa edeltäjiinsä Sheba tekee kuitenkin vähentämällä alastomuutta sekä väkivallan graafisuutta. Seksistä ja väkivallasta elokuvan kokonaisuudessa ei silti ole puutetta.

Persoonallista värettä Sheba, Babyyn tuo sen soundtrack. Monk Higginsin ja Alex Brownin säveltämän musiikin Barbara Masonin vokaaleilla voi taatusti laskea aliarvostetuimpiin bläkkäriscoreihin. Grierin kävellessä alkukohtauksessa itsevarmasti kadulla Masonin kehräessä lauluraidalla ”She is a dangerous lady… Sheba, baby” synkronoituu näyttelijän itsevarma karisma täydellisesti aikakautensa soul-soundimaailmaan. Mieleenpainuvaksi voi luokitella myös Grierin yllään pitämät vaatteet, joiden tyylikkyydestä ei Foxy Brownin tavoin ole tingitty. Mustan kulttuurin vaatteiden esitteleminen oli myös Grierille itselleen tärkeä asia, jolla mustan naisen toimijuutta elokuvasankarina korostettiin.

Mielenkiintoisena sivuhuomiona on loppuun mainittava elokuvan päättävä kohtaus, jossa himmeällä liekillä pidetyn romanssin jatkumista pohditaan herkissä tunnelmissa toimistotiloissa työkiireiden keskellä. Samaa katkeransuloista sävyä sekä yleistä estetiikkaa hyödynsi Quentin Tarantino kaksi vuosikymmentä myöhemmin Grierin comeback-elokuvassa Jackie Brown (1997) vielä suurempaan tehokkuuteen. Kuinka tarkasti Tarantino on katsonut Sheban lopun miettiessään oman elokuvansa lopetusta, tarina ei kerro.

– Santeri Paju 30.8.2023. Lähteenä Yvonne D. Simsin kirja Women of Blaxploitation: How the Black Action Film Heroine Changed American Popular Culture (2006).