GOOD MORNING BABILONIA (1987)

Veljestarina kahdesta Amerikkaan lähtevästä vapaamuurarista Nicolasta ja Andreasta, jotka päätyvät seikkailujen jälkeen Hollywoodiin rakentamaan lavasteita D. W. Griffithin elokuvaan Suvaitsemattomuus (1916). Ensimmäinen maailmansota kuitenkin paiskautuu miesten väliin, ja he päätyvät taistelemaan vastakkaisille puolille.

***

Taviani-veljesten Good Morning Babilonia on syvällinen tarkastelu elokuvataiteesta ja sen historiallisista juurista. Juoni kertoo kahdesta veljeksestä, Nicola ja Andrea Bonannosta, jotka ovat seuranneet isänsä jalanjälkiä vanhassa katedraalinrakentajan ammatissa Toscanassa. Kun perheyritys kaatuu ja nuorukaiset lähtevät siirtolaisiksi Amerikkaan, he löytävät lopulta työtä puuseppinä D.W. Griffithin studiolla. Griffithin Suvaitsemattomuutta tuotettaessa Bonannon veljekset juuri sellaisen norsun, jonka Griffith haluaa tuhlailevaan lavastukseensa (he tekevät kopion eläimestä, jota he olivat tarkkailleet korjatessaan Pisan katedraalin julkisivua), ja he ylenevät taitavuutensa ansiosta lavastajiksi. Veljekset menevät naimisiin kahden siskoksen, Ednan ja Mabelin kanssa, mutta menestyksen myötä heidän läheinen suhteensa alkaa rakoilla. Kun Edna kuolee synnytykseen, päättää Nicola palata Italiaan. Miehet kohtaavat uudelleen Italian rintamalla ensimmäisen maailmansodan aikana, kun sen tapahtumista kertovaa elokuvaa kuvataan Italian armeijalle. Juuri ennen kuin kuolevat taistelussa saatuihin havoihin he ottavat kuvan toinen toisistaan voidakseen säilyttää filmatut kuvansa lapsilleen.

Lukuisat Good Morning Babilonian yksityiskohdat korostavat Taviani-veljesten näkemyksiä elokuvataiteesta. Se, että päähenkilöt ovat veljeksiä, kiinnittää selvästi huomiomme heidän omaan läheiseen yhteistyöhönsä. Historiallisena rekonstruktiona elokuvan varhaisvuosista kertomus muistuttaa ensimmäisen suuren amerikkalaisohjaajan kiitollisuudenvelasta Pastronen Cabirialle. Kun Griffith on käynyt tämän italialaisen mykän eepoksen Amerikan ensi-illassa ja innoittunut sitten Italian paviljongin maagisesta näystä San Franciscon maailmannäyttelyssä, hän palkkaa italialaisia työmiehiä rakentamaan Suvaitsemattomuuden lavastuksen. Tällä kaikella on perusta historiallisissa toisasioissa. Mutta Tavianit menevät elokuvassa askelta pidemmälle ja rinnastavat suoraan toisiinsa mestari Bonannon, vanhan katedraalinrakentajan, joka on siirtänyt ammattitaitonsa kahdelle pojalleen, ja Griffithin, 1900-luvun uuden selluloidi-”katedraalin” luojan. Kun veljekset ovat käyttäneet Pisan katedraalin patsaiden mallia muotoillakseen norsun, joka paitsi tyydyttää Griffithiä tekee samalla heistä rikkaita, kustantaa Griffith itse veljeksille ja heidän morsiamilleen Ednalle ja Mabelille hääjuhlan Suvaitsemattomuuden kuvauspaikalla, ja mestari Bonanno on Griffithin kunniavieraana. Griffithin vanhalle miehelle pitämän puheen voi sanoa ilmentävän Taviani-veljesten arviota ammatistaan: ”En tiedä, onko meidän − teidän poikienne ja minun − aikaansaannoksemme yhtä hieno kuin niiden, jotka rakensivat romaaniset katedraalit. Sen tiedän, että nuo teokset syntyivät samoin kuin nyt nämä, samasta kollektiivisesta unelmasta. Uskon, että teidän poikanne, Bonanno, ovat samanlaisia kuin ne nimettömät kivenhakkaajat, jotka veistivät mestariteoksensa teidän kunnioittamiinne katedraaleihin, jotka taiteellaan antoivat oman osuutensa niiden kuuluisaksi tulemiseen ja jotka auttoivat lähimmäistään uskomaan ja elämään paremmin. … Tästä syystä, Bonanno, rakastan elokuvien tekemistä, ja kunnioitan sitä.”

 Myöhemmin, kun veljekset makaavat kuolemaisillaan italialaisella taistelukentällä, siirrytään elokuvassa näkymään läheisen romaanisen katedraalin julkisivulla työskentelevistä vanhoista käsityöläisistä. Lähikuva paljastaa mestari Bonannon ohjaamassa kahta poikaansa näiden veistäessä korkokuvaa norsusta, joka vuosisatoja myöhemmin tulee olemaan Griffithin lavastuksen innoittajana. Oman ammattitaidon, olkoon se sitten katedraalien rakentamista tai elokuvien tekemistä, yksinkertainen rakastaminen saa lopulta voiton kuoleman ja tuhon negatiivisesta näkymästä, joka sodan myötä synkentää elokuvan viimeistä jaksoa. Good Morning Babilonia ylistää tietynlaista elokuvantekemisen tapaa, jonka Taviani-veljekset uskovat olevan kaikkein tyypillisin Italian elokuvallisessa perinnössä. Kyseessä on käsityöläisen elokuva, runoilijan elokuva, elokuvantekemisen tapa, joka on ajatukseltaan lähimpänä yksinkertaisen käsityöläisen rehellistä työtä ja persoonallista ilmaisua, ja se on loitonnut kauas sekä pienelle yleisölle suunnatusta ideologisesti sitoutuneesta elokuvasta että siitä teollisen elokuvantekemisen kaupallisesta lajista, jonka tavallisesti yhdistämme Hollywoodin järjestelmään.

 – Peter Bondanella: Italialainen elokuva neorealismista nykypäivään (Painatuskeskus/Suomen elokuva-arkisto, Helsinki 1993)