CLAIR DE FEMME (1979)

Ohjaaja
Constantin Costa-Gavras
Henkilöt
Yves Montand, Romy Schneider, Romolo Valli
Maa
Ranska/Italia/BRD
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
102 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Ikäraja

Lyhyeksi jäänyt loma politiikasta ohjaajansa filmografiassa: Romain Garyn romaaniin pohjautuva, kypsän iän saavuttaneiden ihmisten rakkaustarina, jonka pääosassa hehkuu Montandin ohella Romy Schneider. Kriitikot osoittautuivat näköalattomiksi uuden aluevaltauksen edessä, ja Costa-Gavras palasi leipälajinsa pariin.

***

Poliittinen thrilleri on lähinnä ollut Costa-Gavrasin tavaramerkki, muistettavimpina esimerkkeinä Z – hän elää! (1969), Tunnustus (1970), Hälytystila (1973) ja Kateissa (1982). Hänen voimansa on ollut siinä, ettei hän ole eksynyt tietoisen tehokkaiden jännityskeinojensa sokkeloihin, vaan on osannut säilyttää tasapainon sanoman vakavuuden ja puoleensavetävän muodon välillä.

Elokuvassa Clair de femme Costa-Gavras on kokeillut uutta suuntaa ja lajityyppiä: kyseessä on kitkerä draama 24 tunnista kahden onnettoman ihmisen elämässä. Käsittelyssään Costa-Gavras on onnistuneesti välttänyt ne salakuopat ja banaliteetit, joita kieltämättä sisältyy tarinaan. Mies ja nainen kohtaavat sattumalta, molempien tunne-elämä on kriisissä: toisen vaimo on tehnyt itsemurhan, toisen tytär on kuollut ja aviomies vammautunut auto-onnettomuudessa. Michel ja Lydia löytävät yhteisyyden ja lyhyitä onnen hetkiä maailmassa, joka näyttäytyy kauhistuttavan vieraana.

Kerrottuna elokuvan juoni vaikuttaa keinotekoiselta, mutta Costa-Gavrasin ohjausotteessa on tarpeeksi herkkyyttä, että hän saa sen toimimaan huolimatta melodramaattisista, laskelmoiduista ja symbolistisista piirteistä. Ajoittain Clair de femme muistuttaa 30-luvun ranskalaisen elokuvan pessimistisiä kohtalondraamoja, joiden tuhoon tuomitut ihmiset takertuivat epätoivoisesti toisiinsa. Mukana on jopa tyypillinen 30-luvun hahmo, Gelba: yksinäinen vanhus, joka ansaitsee elantonsa eläinnumeroilla ja joka pelkää kuolemaa, jolloin hänen koiransa joutuu oman onnensa nojaan. Gelbasta kasvaa elävä symboli siitä eristyneisyydestä ja yksinäisyydestä, jossa ihmiset saattavat elää hyvinvoinnin keskelläkin. Toisen muunnelman aiheesta, illusorisesta yhteisyydestä, tarjoaa Lydian venäläissyntyinen, muistoissaan elävä anoppi Sonia.

Saattaisikin olla liian helppoa kokea Clair de femme yksinomaan 30-luvun perinteen myöhäissyntyisenä kukintona. Sillä Costa-Gavras on onnistunut vangitsemaan tarinaansa myös modernin maailman hyytävät tunnut, yksinäisyyden ja yhteisyyden monet särmät kipukohtineen, itsepetoksineen, harhoineen. Michelin alituisten pakoyritysten takana on aitoa tragiikkaa, konstruoidun makuisen juonen takaa paljastuu eläviä, kiehtovia ja liikuttavia ihmisiä, yleispätevyyttä aikamme kuvana.

–  Ingvar Engvénin (Filmrutan 3/1980) ja muiden lähteiden mukaan